Tie oli sorainen Nummisten kylätie, mutka kuin jäätä. Perä lähti hakemaan paikkaansa tiesta ja juuri pidon palauduttua olikin jo oja tiukasti nokan edessä. Muutama kymmenen metriä ilmalentoa ja RysKS! hei me lennetään 2 ilmestyi sinä hetkenä ja taas koetin vetovoiman rajoja.. PataM! maassa ja vihdoin ohi koko matala lento.. suuremmilta ruhjeislta säilyttiin, vain apparin ikkunan hajottanut käsi oli naarmuilla.. Itse liimauduin rakenteisiin kuin mato, joka paikkaa tukien ja itseäni suojellen.. Virrat pois ja pihalle pälyilemään.. kaikki kunnossa paitsi auto.. shokin sekainen nauru ja järjestelmällisyys vei asiat lopulta päätökseen. Vasuri kun on hiukan yli taittuva, se pelasti itseni murtumilta... ja kaverille ei käynyt naarmuja ja lihasten jumittumista kummempaa..