Onpas vauhdikas lauantai-illan alku. Miljoona Eliotin tyokaveria juttelemassa tyohommista. Helvetin tylsaa ja kuultu kymmenia kertoja aiemminkin. Toisaalta nautin siita etta saa olla hetken ihan omissa suomenkielisissa oloissaan. Se tuo uskomattoman yksityisyyden tunteen kun kukaan muu ei ymmarra mita ma laulan, mita musiikkia ma kuuntelen, mita ma kirjotan, ja edes mita ma ajattelen. Rentouttavaa aina valilla. No jospa tassa koittais vaikka siivota hiukan ja sitten paattaa etta jaanko tanne kattelemaan juopuneita vai lahdenko vaikka kaymaan leffassa.