IRC-Galleria

Tälläinen, valkohäntäinen metsäkauris (Capreolus capreolus) meinasi koitua hetki sitten Ottopojan kohtaloksi. Ajelin kotiin iha niinku normisti niinku, painoin kaasua ja luottoratsuni lähti motokrossiradan jälkeen huimaan 40km/h laukkaan, bensa haisi ja ilmassa oli suuren moottorijuhlan huumaa! Hetken päästä noin 50m edelläni tien yli loikki erikoisen näköinen otus. Lähestyessäni paikkaa jossa otus hyppeli tien yli, käännyin katsomaan tien sivuun josko tämä luontoäidin taideteos olisi jäänyt passiin ojaan tai metsän reunaan, katsoin synkeään syksyiseen metsään vain hetken, samalla porhaltaen ratsullani kiitolaukkaa, tuulen nipistellessä kasvojani. Käänsin katseen takaisin tieheni ja kappas, edessäni vilahti toinen otus, tällä kertaa hieman lähempänä. Ajovaloni valaisivat juoksevan karvaturrin keskivartalon. Otus nimittäis ajoitti tienylityksensä juuri kun olin tulossa sen kohdalle. Tästä syystä metsäkauris, tuo luonnon oma taistoturrikka sojahti edestäni noin metrin päästä, jättäen näinollen törmäyksen mahdollisuuden hyvin suureksi. Jos olisin törmännyt kyseiseen pohjolan antilooppiin, olisin lentänyt asvalttiin todennäköisesti ns. "Saatanan lujaa". Jos olisin menettänyt tajuntani, minut olisi löydetty vasta aamulla ja jos olisin selvinnyt muuten melko vähäisillä vammoilla, olisin muotitietoisuuteni takia (Say no to pitkätkalsarit!) vähintään paleltunu i död, eli vapaasti suomennettuna kuallu. Siksi annankin kunnian henkeni säilymisestä rakkaalle ratsulleni, El Keeway keskittymiselle! (Vapaa suomennos sanasta focus) KIITOS ETTÄ OLET NIIN HIDAS <3

ps. Jos joku luonnontieteilijänä tai wikipediastina kunnostautunut kansalainen haluaa korjata käsitystäni metsäkauriiden olemassaolosta suomessa, voitte vapaasti ottaa yhteyttä!