Jos liha on vain valonsäteiden harvakseltaan halkomaa tyhjyyttä, niin miksi minuus olisi mitään sen kummempaa. Ole siis olemassa niin kuin minäkin, valopilkkuina ja välilyönteinä mustalla näytöllä, joka valaisee niinkuin yötaivas: kaikki merkit ovat jo siellä, me emme vain kykene niitä näkemään. Yötaivasta on mahdoton maalata, koska sen pimeys inhimillinen erehdys, aikaan ja valon nopeuteen sidottu. Kaikki auringot kaikissa mahdollisissa spektreissään leimuavat musertavalla kirkkaudella, jolta vain meidän inhimillinen rajallisuutemme meitä suojelee.
Annan siis sinulle armeliaan lahjan: myönnän että olet olemassa, niillä edellytyksillä kuin katsot tarpeelliseksi.
Ja heti kerron sinulle jotain itsestäsi. Kuvittelet tietäväsi minusta jotain. Kuvittelet tietäväsi suunnilleen mihin muotoon lihani asettuu maailmaan ja kuvittelet että sen perusteella voit päätellä minusta jotain. Groundpoints, sinä sanot. Konkretiaa! Well nada, kusipää, Sherlock fucking Holmes. Se mitä kuvittelit leivänmuruiksi ovatkin jäniksenpapanoita ja johtavat vain syvemmälle metsään.
Uusimmat blogimerkinnät
- Parviäly 09.03.
- Fiction schmiction part 2 02.03.
- Frustraatio. 27.02.
- Ilmoitus kontaktipalstalla: 16.02.
- Stand up, the Teacher has entered the ro... 11.02.
- Itseään ei koskaan näe selvästi. 09.02.
- Mi casa e tu casa 08.02.
- A F O G 04.02.
- Kartesiolainen dualismi... 31.01.
- Willkommen bienvenue welcome 30.01.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (11)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (6)
- ▶ tammikuu 2008 (3)