Olin tuossa salille menossa kävellen rantatieltä kohti s-markettia aivan ajatuksissan... Ns. ylätasolla minua vastaan käveli nainen ja hänen mukanaan oli sellanen 3-4 vuotias poika. Juuri silloin tapahtui se, mitä jokainen pienen pientä "vapauttaan" kunnioittava seurusteleva nuori mies on aina pelännyt. Poika riemastui ja juoksi minua kohti ja huusi: "ISI". Siinä vaihees meikäläisen kivekset nous kurkkuun asti.
Ehdin miettiä tuos puolen sekunnin verran ja tajusin, että tää poika ei ihan ole meikäläisen, jolloin vain totesin pokerinaamalla äidin kuullen: "En tunnusta, en tunnusta"
poika jäi katsomaan äärimmäisen hämmentyneenä kun tuli mua lähemmäks ja äiti otti lapsen hoiviinsa ja sanoi, "Ei se ole muru sun isäsi". tuntematon nainen nauroi hieman nolostuneena ja pahoitteli kertoen että mul oli samantyyliset reeni kamppeet päällä kun tämän pojan isukilla :D
Vilkaisin taakseni ja näin kuinka poika vieläkin katseli perääni. Tässä vaiheessa meikäläinen pyyhki kylmää hikeä otsalta ja huokaisi, "Huh, kun oli lähellä"