IRC-Galleria

Chapter one: Ryyppyreissu Simoon.

Oli aurinkoinen kevät päivä. Heleää lintujen laulua eikä purojen solinaa pilannut mikään muu kuin vaimea nakutus ja sillointällöin ilmoille kajahtavat kiroilupurkaukset. Mistä nuo äänet sitten olivat peräisin? Aukealla metsän reunassa kaukana suurkaupungin keskuksesta oli joukko hyväntuulisia nuorukaisia hääräilemässä vanhan pakettiauton kimpussa. Joukkoon kuuluivat Olli, Samppa sekä Joonas. Mutta mitä pojat sitten ikinä tekivätkään, se selviäisi aivan tuotapikaa. "Onko se pahuksen moottori jo revitty irti tosta haisevasta romuläjästä"? Olli karjaisi hiukan kiukkuisena. " Ei helvetissä, Sitä vänkyrää saa irti perseelläkään", Samppa naurahti ja jatkoi : " Katos Lasse, Onkohan se saanut työnsä valmiiksi? " Lassella oli kädessään kangassäkki joka rimpuili levottomana. " saatte olla mulle ihan helvetin kiitollisia. Meikä juoksi tän viimesen perässä varmaan tunnin". Olli otti säkin ja kiskaisi esiin Kiukkuisen kujakissan ja heitti sen pakun takakonttiin isoon häkkiin. " No nyt niitä on sitten sata. Enää tarvitaan sinapit ja kymmenen metriä puutarhaletkua ja kaikki on valmista". Auton takakontissa oli hervoton häkki täynnä kitiseviä erikokoisia ja erivärisiä kissoja. " Eiköhän lähetä kotiin, huomenna on perjantai, suuri päivä. Jonttu, laita se konepelti lukkoon, meikä ei aijo käydä enää kertaakaan Virossa, sitäpaitsi niihin pirtuihin meni ainakin tonni, tai olis menny jos se rekkakuski olis ollu ees vähän huolellisempi". Aivan, moottoria pakussa ei ollut, se rötkötti nurmella auton vieressä. Koko koneppellin alle syntyneeseen tilaan oli lastattu kokonaista sata pulloa pirtua.
Seuraavana aamuna Jonttu soitti Ollille : "No nyt ne sinapit tuli. Täällä on viis laatikkoa mustaa Turunsinappia, tuu auttamaan kantamisessa". Kun Olli ja Jonttu ehtivät autolle, oli Samppa ja Lasse ehtineet siirtää kissojen häkin pihalle ja kyhätä sata pientä häkkiä juoksupyörien kera auton takakonttiin. " Noniin. Onko kaikki valmiita lähtöön? kone starttaa puolentunnin päästä." Olli kysyi ja viskasi laatikot maahan. Enää täytyisi heittää kissat häkkeihin ja vetää letkut joka häkkiin. Samppa ja Joonas sai tehdä sen silläaikaa kun Olli veti letkun takakontista ohjaamoon ja teippasi suppilon sen ohjaamonpuoleiseen päätyyn. Kun se oli valmista oli Sampalla Lasselle asiaa : " Noniin Lasse, teehän mitä lupasit." Lasse rupesi vastahakoisesti kerimään letkua. Nimittäin koko komeuden toimintaperjaate oli hyvin yksinkertainen. Ohjaamosta kulkeva letku jakautuu sataan osaan ja jokainen haara kulkee häkeissä olevien kissojen perseeseen. Kun letkuun työntää sinappia, alkaa kissat juosta henkensä edestä sillä tekeehän se kipeää kun persuksiin sujahtaa Turun extra hot sinappia. Jokaisella kissalla taas oli oma juoksupyörä joka oli yhteydessä auton akseleihin ja sitäkautta renkaisiin, joten voisi sanoa että tekeleessä on sata "kissavoimaa". Ei hassummin vai mitä?
Pojat istuivat kojeen etupenkeillä, muita penkkejä siinä ei ollut koska häkit vei niin paljon tilaa. " Totuuden hetki on käsillä pojat, nyt nähdään kirjotetaanko meistä ensimmäisinä kissoilla varustetulla pakettiautolla Simoon ajaneina vai kaivellaanko me muniamme loppukesä kotona". Olli tokaisi ja avasi sinappituubin korkin. Tuubi toisensa perään tyhjeni letkuun mutta mitään ei tapahtunut. "Voi perseen suti. Tää oli sitten tässä." Juuri kun Olli sulki suunsa alkoi takakontista kuulua lupaavaa kitinää. Yhtäkkiä takaa kuului korviavihlova naukuna ja paku ampaisi matkaan. "Lähtönopeus 80 km/h! Täältä tullaan SIMO!" Pojat huusivat yhteen ääneen.
Matka taittui joutuisasti ja rauhallisissa merkeissä, pullot kilisivät konepellin alla ja Olli ohjaili pakua pysymään tiellä. Toisinaan kun vauhti laskeutui alle 100 km/h Jonttu sujautti muutaman tuubin suppiloon ja matka jatkui. Kaikki oli täydellistä. Tuli ilta ja yö, muut nuokkuivat paitsi Olli joka ohjaili rautaa.
"Noniin pojat, se on aamu nyt! Ja myö ollaan Simossa! eiköhän aleta Ryyppäämään!"


Kuinka valitettavaa se onkaan, seuraavat havainnot joukkiosta ovat Simon keskusrikospoliisin ja eläinsuojeluyhdistyksen kansioissa, joten niinkuin varmaan jo arvaattekin, munilleenhan se reissu sitten loppujenlopuksi meni.

Chapter two: World Trade Centerin 2:n nousu ja tuho.

Kaukana täältä, Amerikan mailla tapahtui jokunen vuosi sitten ikävä onnettomuus josta te kaikki olette jo varmaan kuulleet. Kaikesta huolimatta Amerikkalaiset arkkitehdit alkoivat suunnitella uutta pilvenpiirtäjää vanhan tilalle. Tästä pilviensiintäjästä rakennnettiin niin järeä että sitä ei saisi hajalle ei niin millään. Kuten sanottu kaikki oli otettu huomioon. Tai ehkei aivan kaikkea? Nimittäin ihmeiden aika ei ole vielä ohi, ja tuskimpa vaan he osasivat huomioida mahdollisuuden lentävästä pakettiautosta lastattuna täyteen kissoja syöksymässä koko komeutta kohti 200 km tuntinopeudella. Palataampa ajassa taakseppäin siihen hetkeen jolloin poikien kotiutumisesta oli kulunut kaksi viikkoa...
" Ei helvetti että oli viikonloppu. Pitikin mennä juomaan kaikki samalla kertaa." " Älä munassa, homma kusi oikeen urakalla. Mutta älkää huoliko, täältä pesee. Saa paskalakit taas vähän päänvaivaa. Mutta älkää luulko että tääällä Suomessa. Me lähetään Jenkkeihin! Eikä siinä vielä kaikki. Me lennetään sinne."Olli tarinoi. " No mut miten helv" "Suuskii meikäl on visio. kato korvataan sinappi wasabi kastikkeella. Se on sitä vihreetä mössöä mitä me pistettiin niihin susheihin. Meikä meenas lähtee lentoon jo pelkästä nokareesta. Saa nähdä mitä ne kissat sanoo koko tuubbista". Kahdenviikon takainen paku rötköttikeskellä aukeaa. Poliiseilla ei ollut mitään oikeutta takavarikoida nulikoiden vempelettä. Laissa lukee että alaikäisen ajajan moottoriajoneuvo on vietävä lunastukseen välittömästi. " Mutta katsokaas konstaapeli, ei tuo paskaläjä ole moottoria nähnytkään, se revittiin irti jo viikko sitten. Joten eikai tässä sitten muutakun että heippa niin helvetisti" Oli Olli virkkonut poliisille joka oli tullut päästämään pojat putkasta ja puhumaan "autoa" koskevista toimenpiteistä. Ja eikä aikaakaan kun Samppa ja Olli istuivat auton etupenkillä. Enempää matkustajia ei otettu kyytiin, sillä alus ei olisi jaksanut kannatella kaikkia neljää. Joonas Ja Lasse oli sen sijaan raivannut ison kaistaleen peltoa kiitoradaksi. "Eiköhän lähetä liitää" Olli tokaisi ja pirautti Joonakselle ja kysyi leikkisästi lennonjohdolta lupaa nousuun". Lupaa ei herunut mutta ei niinkään kiinnostusta luvan olemassa olosta joten Olli töräytti tuubin wasabia suppiloon. Kissat oli ruokittu juuri ennen lähtöä joten niissä oli kyllä potkua. Pilotit olivat ottaneet myös kuulosuojaimet mukaan siltävaralta että kissat huutaisivat. Ja ei ollut huono päätös sillä kissat vinkui niin maan perkeleesti että olisi tärykälvot räjähtänyt ilman suojaimia. Paku lähti räjähdysmäisesti liikkeelle ja siipinä toimivat 42 tuuman JVC television pahvilaatikot teki tehtävänsä. Kone nousi ilmaan ja mittarissa oli hetken kuluttua 160 km/h 100m maanpinnasta. Tunteja myöhemmin kone oli miltei Amerikassa
Silläaikaa pilvenpiirtäjällä: Rakennustyöt oli juuri loppumaisillaan. Rakennusmestari laittoi viimeisen ikkunaruudun paikoilleen ja taputti käsiään yhteen : " Huh huh mikä urakka. Vihdoin valmis. Ja sen minä sanon että tätä komeutta ei mitkään terroristiperseenreijät pasko". Juuri kun nämä sanat oli saatu sanotuiksi, taivaanranta pimeni. pakettiauton kovaäänisistä kajahti ilmoille 1000 desibelin voimakkuinen mellodia. Dyy dyy dyy döö dy dyy... Aivan oikein, Star Wars tunnusmusiikki. Rakennusmestari oli pyörtynyt jo minuutteja aikaisemmin mutta suuri joukko ihmisiä oli kerääntymyt katsomaan murhenäytelmää. Pakettiauto syöksyi ilmassa musiikin säestämänä. Pian pakettiauto erottui selvästi ja myös sen koneppellillä istuvat hahmot erottuivat. Aivan oikein, Olli ja Samppa istua loikoilivat konepellillä Dart Vader kypäriin sonnustautuneina. Kone kiisi piirtäjän läpi. Juuri ennen törmäystä musiikki lakkasi ja kaijuttimesta kajahti suomenkielinen huuto : " Helvetin jenkkiperseenreijät! Sanokaa Bushille terveisiäääää.." Samppa Ollille sekunttia myöhemmin : " Voi perseen munat me kustiin tää keissi me delataan molemmat. "Ja ketut pysy vaan paikallas ja pidä pääs kiinni. me ollaan kohta porauduttu koko höskän läpi, sitte me tehään täyskäännös ja lennetään himaan kattomaan uutisia." No,niinhän siinä kävi, melkein. Ensin loppui wasabi kastike ja ajauduttiin pakkolaskuun. Paku murskautui kovalle asvaltille. Ensimmäinen asia mihin Olli kiinnitti huomionsa pistäessään päänsä savuavasta romukasasta oli kyltti jossa luki : Simon keskusta. "Voiha helvettiläinen, en olis koskaan uskonu näkeväni tätä paikkaa uudestaan". " Enkä minä liioin teitä" sanoi Simon poliisin vanhempi ylikomissaario laittaessaan poikia rautoihin.

Arvaatte jo varmaan missä meidän urheat nuorukaiset viettivät koko loppukesän. Simossa lukemassa tiilenpäitä. "Emmätiiä onks tää vaan jotain sattumaa mut musta tuntuu että kaikki mihin me ryhdytään tapaa mennä ihan munilleen". Olli virkkoi ja sylki alas ikkunasta kaltereiden välistä. " Ja se on varma että jos me täältä vielä joskus pois päästään ni kissoihin en koske. " Jep. Meikä kai hirttää meijän kissan ku mä pääsen täältä..".

Chapter three: Karavaani Saharan autiomaahan.

Samppa heräsi yöllä siihen että ikkunan kalterit rusahtelivat. Kaltereihin oli heitetty jonkinlainen koukku joka oli kiinni narussa. Yhtäkkiä kalterit irtosivat ja rämähtivät maahan. " Voi perse kalterit lähti vähän haisee". Pari sekunttia ja molemmat sällit juoksi Simon yössä kalsarit jalassa nauraen. Edessäpäin löntysteli kolme kamelia. Yhden niistä selässä oli turbaanipäinen nuorimies. Kukapa muukaan kuin Jonttu. " Tosson teille kamelit. Ja heittäkää nää turbaanit naamaan saattaa tulla kuuma. Me nääs lähetään Saharaan". "Saharaan! Miks saatanassa? eihän siellä oo ku hiekkaa." Olli kiukutteli. "No siks just. Ei mitään, ei Simon poliisia. Ku ne mulkkuperseet hogaa että ootte karannu ni me ollaan jo kaukana". Matka jatkui.

Viikkoja myöhemmin Saharan autiomaassa:
"Voi perseen munat. Meikällä kait vähän jano. En oo juonu viikkoon muuta ku hiekkaa ja pirtua, sitä joka löyty Simosta kissakeikan jälkeen". " Älä puhu siitä mulle tulee paskat housuun, anna se pullo tänne mun kamelilla on vitunmoinen jano". Aivan. Kameleilla ei ollut mitään muuta juotavaa kun pirtua. Sitä oli korilinen mukana, samainen kori jonka Olli oli ottanut ennen lähtöä Simon poliisin takavarikosta. " Mun kameli on ihan munissa. Vittu meikä jatkaa jalan." "Ei hassumpi idea, nää otukset on ihan umpitunnelissa. Jätetään ne tänne." " Ja pirtut kans. Meikä ei haluu nähä tota koria enää ikinä". " Ei vitussa. Viinoja ei jätetä. Meikä kantaa sen vaikka yksin". Ja niin siinä sitten kävi. Janoon nääntymäisillään oleva joukkio jatkoi matkaa, Joonas keulassa, sitten Samuel hetken perässä ja hännänjatkona Olli satametriä muitten jäljessä hervoton kori salässä. " Helvetin apinat odottakaa nyt meikää saatana. Ilman mua te ette olis tässä kusessa!" " Mitä jos juotais nää viinat pois ja mietittäis huomenna mitä tehdään?" Ei hassumpi idea.
vuorokautta myöhemmin Olli raotti silmiään ja sulki ne heti perään koska aurinko paistoi niin kirkkaasti. Hän yritti huutaa muttakun suu oli täynnä hiekkaa oli se hiukka hankalaa. Itseasiassa suu ei ollut ainoa paikka missä hiekkaa oli. Sitä oli kaikkialla. Olli oli korviaan myöten hiekassa. Olli päätti ottaa nokoset kun ei muutakaan voinut. Noin tunnin nokkaunien jälkeen Olli heräsi siihenkun joku osui auringon eteen. Samppa ja Jonttu. " Me ollaan etitty suo varmaan kolme tuntia. Mitä sä täällä teet". " No miltä vitulta näyttää. Meikä tässä kait vaan hengaa. Mulla ei oo mitään havaintoo et miten munassa mä oon tähän joutunu mut jos meikä ei oo kohta poissa tästä ni mä revin perseet". Hetkessä oli Olli kaivettu ylös. Kenelläkään ei ollut tietoa sijainnista tai päivämäärästä tai yleensäkkään mistään, oltiin sitä senverran munissa tuossa jokunen aika sitten. " Meikä kait kuolee janoon." " No olis tuolla tuota pirt"Olli aloitti mutta siihen tuli loppu aika äkäsesti. " Ensinäkin, meillä ei oo mitään kuvaa siitä mihin se perkeleen kori on joutunut ja toiseksi jos se kori olis tossa noin ni voi saaaatana se lähtis haisee. Siihen litkuun en koske enää ikinä". " Sel vitun vä älä nyt kiukuttele. Meikä on vaan sitämieltä et juotavaa on saatava tai me kärähdetään tänne helvettiin". Poijaat lähti käppäilemaan johonkin suuntaan. Matka jatkui kunnes Samppa hihkaisi : " Keidas, tuolla perseessä on keidas!" " Ja nakit mä oon nähny ton saman keitaan ainaki sata kertaa mut se on ollu aina kangastus." "No ei ole tälläkertaa. Meikä syö omat pallit jos se on kangastus."
No keidas se olikin mutta eise juuri lohduttanut kun hetkeä myöhemmin tuli niin sankka hiekkamyrsky, että ei nähny nokkaansa pitemmälle. Jos saisitte arvata minne tuo hiekkamyrsky oli pojat lennättänyt, niin olisitte aivan oikeassa. Mutta ettepäs saa hähää.
" Sano että toi ei ole oikee. Se on ton Ollin kepponen. Ihan vittuillakseen pystytti sen siihen." Ei kyllä se on ihan oikea". Jaa niin mikä? Iso kyltti jossa luki,yllätys yllätys, Simo. Onneksi Olli ei joutunut näkemään sitä komeutta sillä hän heräsi vasta omassa sellissään jossa ei tosin tälläkertaa ollut edes ikkunaa. " Voi munien pallit. Täällä taas. Eikö se riitä että kaikki meijän reissut kusee niin vitusti. Ku ne päättyy aina tähän haisevaan koppiin." " No mut nyt meillä on jonttuki seurana, ei tartte kaivella munia ihan yksin". Juu, niinkuin sanottu munathan ne lauloivat tänäänkin niinkuin aina ennenkin kun tuo joukkio johonkin ryhtyi.

Chapter four: kuumailmapallolla unarktikseen, ja sen yli.

Rakkaat ystävämme olivat viettäneet monta yötä vankilakopissa ja se alkoi jo kyllästyttämään poikia. Samppa tosin oli aivan mielissään sillä oli saanut loistoidean. Selliä vastapäätä oli uudenuutukainen limuautomaatti josta sai yhdellä puhelinsoitolla tilattua limunaatia. Koneen alaosassa oleva luukku oli vioittunut ja kone sinkosi limun aina lattialle melkoisella vauhdilla. No, Samppaa tuo vika ei näyttänyt haittaavan. Päinvastoin. Aina kun samppa tilasi itselleen Pepsin, kone sinkosi pullon lattialle ja se vieri lattiaa pitkin suoraan sellin kaltereiden alitse Sampan juotavaksi. Noita pulloja oli kertynyt jo melkoisesti selliin. Olli oli miettinyt päänsä puhki miten he voisivat paeta sellistä kunnes hän eräänä päivänä sai kokeilemisen arvoisen tuuman. Kiperän laskutoimituksen jälkeen saatiin pullojen panteista rahaa yhteensä 115e ja 40c. Miten tuo sitten mihinkään liittyy nin se selviää pian. Oltiin näet sovittu että pullorahoilla hommattaisiin uudet lakanat sellin peteihin. Aivan tavanomaiseen käyttöön nuo lakanat ei kuitenkaan tulleet, niillä oli jo oma käyttötarkoituksensa...
yöllä kaikkien nukkuessa: " nyt meillä on kolme tuntia aikaa. Joonas alkaa pistämään petejää päreiksi silläaikaa kun meikä ompelee lakanat yhteen. Kun Jonttu on valmis, kyhää pohja vaneerista ja muista laudanpätkistä kolmenhengen kori. Kun kangas on valmis alkaa Samppa täyttämään kangasta metaanilla ja meikä avaa salaluukun katosta". Tässä teille pieni informatiivinen tietoisku: Metaani on ihmisen elimistössä syntyvä kaasu jonka tunnistaa epämiellyttävästä taipumuksesta tuoksua kovin pahalle. Ja mitä salaluukkuun tulee olivat poikakullat rakentaneet sitä jo pitkän aikaa, se oli yksinkertaisesti reikä katossa. Kuumailmapallon mentävä reikä. Aivan, valmistettu kyhäelmä oli omatekoinen mutta toimiva kuumailmapallo. Tunteja myöhemmin oli kaikki valmista, pakoretki saattoi alkaa. Luukku aukeni ja pullisteleva ja ehkä hieman löyhkäävä pallo lähti nousemaan kohti taivasta. Poijjaat hyppäsivät koriin ja pian Simon vankilakoppi oli kaukana takana. " Nuo apinanpaskat ei tule olemaan iloisia huomatessaan paon, mutta toisaalta eipä juuri kinnosta". " niimpä, mut meikäl on kyllä perseen syövereissä sellainen tunnahdus että me palataan vielä." " pidä turpaluukkus kiinni saatanan muna, mä en tuu näkemään simoa enää vittu ikinä". Miten tuo sitten ikinä olikaan tosiasia oli kumminkin se, että pallo oli seilannut ilmojen halki jo pitemmän matkaa. Toinen huomioitava pikkuseikka oli se että palloa oli käytännössä mahdoton ohjata, pallo meni sinne minne tuuli tahtoi. Ollin ilmeestä päätellen hänkin oli huomannut sen. " Tää homma paskoo. Meijän pallo on muuten täydellinen, mut ohjausmekaniikassa on hiukka hiomista, eikä laskeutuminenkaan liene kauhean helppoa. Tuuli ohjailee palloa, ei siinä sinänsä mitään mutta nyt kun katselee maisemia niin näyttäisi siltä että tuuli on viemässä meijät unarktisille alueille suoraan pohjoisnavalle. Eikä siinäkään sinänsä mitään, muttakun tarkastelee tän retkikunnan varustusta ni täytyy sanoa että eipä juuri kauhian hyvältä näytä". No ei tosiaan. Sampalla oli päällään vaaleansiniset pitkät kalsarit.paitaa Sampalla ei ollut. Jontulla oli hikiset silkkibokserit joissa oli niinmonta reikää kun jaksoi laskea, ja Ollilla oli t-paita ja bokserit. Muita varusteita pojilla oli seuraavasti: linkkuveitsi, loppuunkäytetty sytkäri ja sampan kännykkä jossa tosin ei ollut saldoa 577 tilatun pepsin jälkeen. " Mahtaakohan näissä vetimissä pärjätä -50 asteen pakkasessa?" " No totta munassa, ei miinus viiskyt tunnu paljon paskaa pahemmalta senjälkeen ku on haissu siellä saatanan kopissa puol kesää". Tokihan pojat kylmyydestä tahdonvoimalla selviäisivät, ei siitä ollut kysymys. Ongelma oli mitä tekemistä napapiirillä olisi ja miten sieltä päästäisiin pois.
Pallo oli laskeutunut persekaasujen jäätyessä pallon sisällä. Kolme herraa tärisivät rivissä keskellä erämaata kaukana hylätystä kulkuneuvvosta, tosin vaneerit ja laudat oli poimittu turvaan jos niillä vaikka jotain tekisi. Kylmyys oli purrut jo kaikkien kolmen muniin sun muihin ikäviin paikkoihin minkä ei toivoisi ikinä tuntevan sitä tuskaa joka siitä irtosi. " Noniin tehdääs inventaario. Sattuisko meillä olemaan mitään käytännöllistä mukana. Jaahas. Että sellaisia käyttöesineitä. Jos sanoisin rumasti niin sanoisin että nuo voisi TYÖNTÄÄ VAIKKA PERSEESEEN!". Juuri kun Samppa oli sujauttamassa linkkaria paikkaan jonne sitä ei kukaan täysjärkinen pistäisi, (syy tuohon tempaukseen lienee itsestään selvä. Kylmyys oli jähmettänyt Sampan viimeisetkin aivosolut) Olli huomasi oleennaisen seikan. " Nyt et kyllä laita sitä persiiseen. Se on McGiver linkkari! Sillä voi tehdä ihan mitävaan!" Lisäksi pojilla oli sytkäri ja kännykkä. Kaikki oli nyt paljon valoisampaa. Lankuista, sytkäristä, kännykän akusta ja McGiver linkkarista sai käden käänteessä rakennettua mekaanisen kaikuluotain pika sukellusveneen kahdella perämoottorilla ja sadanlitran happisäiliöillä. Linkkuveitsellähän tuo oli helppo nakki.
Joukkio sukelteli Jäämeren pohjamudissa. Pojat tunsivat olonsa hieman väsyneiksi, eikä mikään ihme sillä happisäiliöitä valmistaessaan pojat olivat tehneet virheen. Säiliöt ei suinkaan sisältäneet happea vaan hermokaasua. Joukkio vaipui syvään uneen..
päiviä myöhemmin jossain päin mailmaa: Olli heräsi ja löi pääänsä purtilon kanteen. Syy siihen miksi pojat eivät olleet jo kuolleita oli se, että hetkeä nukahtamisen jälkeen oli valtava kalastusalus onkinut purkin vahingossa verkkoihinsa ja jatkanut matkaansa kohti Pohjanlahtea. Nyt oltiin jo pohjanlahdella kovaa vauhtia suuntaamassa Kemijokea kohti. Kaikkihan tietävät minkä joen varrella Simo niminen kaupunki sijaitsee. Muutkin olivat jo heränneet ja haistoivat mitä tuleman piti. Sukellusveneen ikkunasta siinsi ohi satama toisensa jälkeen kunnes vihdoin tultiin oikean sataman kohdalle. Simon kalastus satama. " Meikä tietää niin vitusti mitä tuleman pitää joten eiköhän oteta tirsat niin helvetisti". Toista kertaa ei tarvinnut kehoittaa sillä kukapa olisi hereillä moisen murhenäytelmän kestänyt. Kun laiva saapui satamaan huomattiin sukellusvene ja kun kojeesta ei löytynyt rekisterikilpeä se vietiin poliisiasemalle omistajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Kun kone rötkötti poliisiaseman parkkipaikalla jopa pölkkypäistä pölkkypäisinkin konstaapeli tajusi mistä oli kysymys. Vene avattiin, pojat hakattiin, selliin nakattiin. Ei sen kummempaa. Että sellanen päivä tänään. Munat laulakoon, seikkailuja seuraa.

Chapter five: Time after Christs.

Oltiin päästy siihen pisteeseen että Samppakin oli kyllästynyt sellielämään. Syy siihen lieni kaikille hyvin selvä. Ei kännykkää, ei pepsiä. Ei pepsiä, Samppa oli suorastaan masentunut. Onneksi Olli oli keksinyt tekemistä. Hän oli nimittäin ilmoittanut koko joukkion vankilan välisiin keksintökilpailuihin, paras keksintö voittaisi yllätyspalkinnon. Ollia tosin tuo palkinto ei kiinnostanut pätkääkään, hänellä oli aivan muuta mielessään. Olli oli nimittäin saanut loisto idean. Jos edesmenneen pakettiauton edistyksellistä teknologiaa soveltaisi toisiin käyttötarkoituksiin, saattaisi syntyä jotain melko kelvollistakin. Arkkitehtuuriset paperityöt oli saatu päätökseen ja Olli sai luvan poistua sellistä kumppanien kera rakennus halliin. Kukaan ei tiennyt mitä Ollilla oli mielessään.Välillä heräsi kysymys mahtoiko Ollikaan tietää mitä hän teki, mutta tuo kysymys oli hyvin turha. Ollilla nimittäin ei ollut hajuakaan mitä oli tekemässä, piirustuksetkin olivat päästä heitettyjä. Kaikkien ryhmien rakennus pajat oli verhottu kankaalla jotta kukaan ei voisi saada inspiraatiota toisten tekeleistä. Olli oli varannut kojeen valmistusta varten 200l:n edestä täytettävän pesukoneen ja säkkikaupalla jongenjoutavaa paskaa. Kukaan ei osannut arvata että jopa jongenjoutavasta paskasta syntyisi näiden veijareiden käsissä lähens mitä tahansa. Olli nikkaroi kojeen ympärillä monia tuunteja ja tuon tuosta käski Joonasta ja Samppaa pitämään päänsä kiinni sanoen että kyllä te kohta näette mikä tästä tulee. Operaatio oli hyvin salainen. Vihdoin Olli keksi sen. Hän valmistaisi aikakoneen! Kone toimisi seuraavasti: Koneen päälle pultitettaisiin kuntopyörä. kuntopyörä oli kytköksissä pesukoneen rumpuun. Pesukoneen letkulla oli oma käyttötarkoitus. Sen te jo varmaan arvaattekin, ja jos ette niin tarkistakaa luvusta yksi letkujen käyttötarkoitus. Lisäksi settiin kuului pakkopaita ja henkselit. Vipu josta tavallisesti säädettiin pesulämpötilaa, toimi vuosisatamittarina. Vihdoin kone oli valmis esiteltäväksi. ennen sitä Olli teki selon toiminta suunnitelmasta. " Kyseinen vekotin on aikakone. Ennen kun kerron miten se toimii pyydän hiljaisuutta. Ja Samppa ei sitten valita, jokainen tehköön oman osansa. Noniin. Samppa istuu kuntopyörään pakkopaita päällä. Hänet kiinnitetään pyörään henkseleillä. Meikä istuu koneen rummussa, Jonttu sujauttaa letkuun vasabia ja säätää vuosisadan mittarista jonka jälkeen hän hyppää myös sisään. Vuosisadaksi laitetaan 2000 ja päälle 6 vuotta ja 6kk. Hyppäämme siis ajassa taakseppäin ja jätämme tekemättä kaikki kusipäiset tempaukset jotka ajoi meidät tänne. Wasabin vaikuttaessa henkselit estää Samppaa lähtemästä lentoon ja pakkopaita estää juoksemisen. Ainoa asia mitä Samppa voi tehdä on polkea ja lujaa. Pyörästä syntyvä liike-energia varastoituu koneen sisälle ja muuttaa matkustajat kybertomuksi ja lennättää heidät aikaan joka on ennalta määrätty.".
Esirippu nousi poikien kojeen edestä. Sanaakaan sanomatta Samppa asetettiin pyörän päälle henkselit ja pakkopaita päällä. Wasabi eteni letkussa hitaasti. Juuri ennen sen ennättämistä sampan perseeseen kisan tuomari kysyi: " Mikä tuo härveli oikein sitten on?" " Se on aikakone. Hyvästi." kone käynnistyi ja Jonttu hyppäsi kiireesti koneeseen. Koneen sisälle kuului vain Sampan voihkaisut kun se kiisi ajassa taakseppäin. Yhtäkkiä Jonttu sanoi: " No voi Vittulan väki ja munien perseen pallit meikä unohti säätää vuosisatamittarin kohalleen!" " Loistavaa Joonas. Jos olen oikeassa oli mittari valmiiksi asennossa 0, joka tarkoittaa että me lähetään morjenstaa Jeesusta vouteen 0 ennen vitun ajanlaskunalkua."
Kone laskeutui maan pinnalle. Ensimmäinen asia mitä pojat näkivät oli iso kivi ja kaksi naista. Myös yksi mies oli näkyvissä mutta se juoksi jo kaukana. Kun naiset näkivät koneen he pelästyivät ihan perkeleesti, mutta samppa seivasi tilanteen. Hiestä märkä ja haiseva samppa huusi koneen katolta naisille: " Älkää nyt vittu pelätkö me tultiin morjenstaa Jeesusta." Se näköjään riitti näille eukoille sillä he lähtivät pinkomaan pois. " vitun ämmät ei älyy varmaan Suomea. No mut ei se mitään. Meikä on ollu tarkkana uskonnontunneilla. Noi eukot oli Marja ja Marja. Ja tuolla vitun onkalossa on meijän uus ystävä. Jeesus. Lähetään hakemaan se messiin ja lähetään takas meijjänaikaan." Niin he myös tekivät. Silläaikaa kun Samppa lepäsi Olli ja Joonas lähtivät hakemaan Jeesusta. " No jo oli vittu aikakin meikä on haissu täällä perkeleen luolassa jo kolme päivää. Mulla ei ollu ku viis pulloa viiniä matkassa mut kait teillä on viinaa?" Pojat katsoivat toisiaan ja hetken perästä kaikki kolme istui aikakoneessa matkalla Simoon. " On tässä yks hyvä puoli. Tälläkertaa me mennään Sinne koppiin omasta tahdostamme. Tosin vain siksi että siellä on meijän pirtut." Niimpä, pojat lensivät omaan vankilakoppiinsa Jeesus mukanaan ja hiippaiilivat salaa hakemaan uuden korin pirtua takavarikoiduista juomavaroista. Loppuillan pojat ja ryhmän uusi jäsen istuivat sellissä ja selittivät Jeesukselle mitä kaikkea tulisi tapahtumaan seuraavina 2000:tena vuotena siitä hetkestä eteempäin missä Jeesus oli ollut ennen aikaharppausta. Tälläkertaa ei munat varsinaisesti laulaneet. Tai ainakaan siitäsyystä kuin aina ennen. Tänään munien laulattelijana toimi korillinen 96% alkoholia.

Chapter six: The speed of light.

Kaikkihan tietävät, tai ainakin he jotka ovat vähääkään fysiikkaa lukeneet, että valon nopeus on järisyttävät 299 792 458 m/s. Oletetaanpa, että juuri sinä kulkisit valon nopeudella. Jos ajattelet järkevästi, tulet siihen tulokseen, että kaikki ympärilläsi pysähtyisi, sillä siinä ajassa kun itse olet kiertänyt maapallon juosten tuhat kertaa, tavallisella nopeudella liikkuva ystäväsi on ehtinyt liikauttaa sormeaan n. 1mm. Kyseisen nopeuden saavuttaminen on kuitenkin ollut ainakin tähän päivään saakka mahdottomuus, mutta kuka tietää jospa tuokin olisi jonain päivänä mahdollista. Palataanpa kuitenkin tuttuun vankilaympäristöön seuraamaan joukkiomme puuhia.
"Sä taidat olla aika raju jätkä." Olli sanoi Jeesukselle. "Jätkä kuoli liki 2000 vuotta sitten ja täällä sä vaan hörsit pirtua meikäläissten seurassa". "No mikäs tässä, Sillon meikän aikoina ei ollu mitään näin hienoa ku tää pirtuko se nyt oli". "Tärväsin koko aikani kaikenmailman temppuiluun ja ihmeiden tekemiseen. Jos olisin tajunnu keksiä pirtun jo aikoja sitten olis kaikilla ollu paljon hauskempaa." "Hehe. Sitte raamatussa ei sanottais että niimpä Jeesus muutti veden viiniksi, vaan niimpä Jeesus muutti veden pirtuksi," Samppa nauroi. Olli oli taas kiinnittänyt huomionsa johonkin paljon tärkeämpään. "Sanoiksä ihmeiden," Olli huusi ja nappasi Jeesusta rinnuksista kiinni. Kaikkihan tietävät että Olli oli käyttänyt uskonnontuntinsa kaikkeen muuhun kun siihen mihin oli tarkoitus. Jos sanoisin suoraan niin Olli ei tiennyt uskonnosta paskan vertaa saatikka sitten Jeesuksesta, mutta äidinkielen Olli taisi oikein hyvin. Sillä samalla hetkellä kun Jeesus päästi suustaan sanan "ihmeiden", alkoi Ollin ja miksei myös Jontun ja Sampan päässä raksuttaa. "Ei jumalauta! öö sori. Siis Hitto! Nyt sä perkele soikoon järkkäät meille semmosen ihmeen ettei oo koskaan nähty." " No mikäpäs siinä. Minkälainen ihme saisi olla?". "Semmonen mullistavan järisyttävän tuhoisa. Tai hetkinen. Meikä luki tossa jotain saatanan tieteis paska artikkelia, ja siinä kerrottiin jostain valon nopeudesta sun muusta paskasta". "Sähän säädät meijät vähän toiselle aaltopituudelle ku noi vankilan mulkkuperseet." "Meenaatko että järjestän meijät kulkemaan valon nopeudella?". "Totta munassa. Jos se onnistuu niin me luikitaan livohkaan ruokatunnilla ja ehditään vielä alkoon ennen kun se menee kiinni, Pirtu on meenaan lopussa". " No niimpä näkyy, ja jos se musta on kiinni ni ollaan alkossa ennen ruokatunnin loppumista".
Ruokatunti oli jo alkanut. Pojat käppäili ruokalan suuntaan, kun yhtäkkiä kävi jotain. Jeesus napsautti sormiaan, ja kappas. Kaikki ympärillä pysähtyi. Hetken aikaa hehkutettuaan pojat päättivät maksaa kalavelat vankilan henkilökunnalle. Hetken kulttua pojat tarkasteli aikaansaannoksiaan. Vankilan vittumaisimmalla vartijalla oli sampan boxerit päässä. Kuin sattuman kaupalla oli ruokalasta löytynyt viimevikkoinen ruokalista ruokaisammassa muodossa, ja uskokaa pois kyllä sillekkin löytyi oma käyttötarkoituksensa. Mutta jatketaan, sillä pojat oli jo ehtineet harpata pitkälle, he olivat jo tallinnassa suurimman alkon edessä. Kuin
onnen kaupalla oli joku Virolainen hitusen juopahtava herrashenkilö astumassa kyseiseen sanottaisiinko sikäläisittäin jokapäiväistavarakauppaan sisälle, joten ovi oli juuri sopivasti raollaan. Reput ja kaikki mahdolliset kassit oli lastattu täyteen viinaa. matka jatkui satamaa kohden. "Ei jumalauta sä oot Jeesus hyvä jätkä." "Heh, no onhan sitä kaikkea tullut tehtyä. Mut ei perseen suti Faija kynii mut jos se saa tietää tästä. Meikä tajus just että mä missasin yhen suht tärkeen tapaamisen, nimittäin just ennen ku te tulitte sinne luolaan riehumaan ni meikän piti lähtee ja nousta taivaisiin morjenstaa isukkia". Niinkuin yleensä on ollut tapana sanoa vastaavanlaisessa tilanteessa, siinä paha missä mainitaan. Nimittäin juuri samalla hetkellä joku parta hemuli ilmesty joukkion eteen ja esti kulkemisen. "Ei vitun apina. Mehän sovittiin että sä tulet tasan eikä vittu hetkeäkään yli kaheksan illalla kotiin. JA mitä vittua mä oon sanonu ton viinan kanssa läträämisestä. Sain hävetä silmät päästäni. Olin kerännny koko porukan koolle ottamaan sut vastaan mut mitäpä mä näenkään. Sinä ja noi saatanan pellet aivan umpitunnelissa siellä vankilakopissa kalsarit päässä heilumassa. Ei vitun perkele nyt mennään ja vähän vitun vilkkaasti". "Jep, eiköhän tää ollu tässä. Oli ihan jees hengata teijän kanssa mut se on menoo ny. Ja hei faija, voisitsä heittää noi jätkät takas sinne selliin ettei niitten tänne tartte jäädä oottelemaan". "jep". Jumalan kääntyessä pois Samppa irvisti aivan vitun rumasti ja näytti finkkua itse Jumalalle. Eikä se mies tunnetusti jätä tuommoisia temppuja rankaisematta, varsinkaan tänään. Samppa sai salamasta perseeseen ja samantien pojat istuivat missäpä muuallakaan kuin omassa kopissa Simon keskusvankilassa. " No, jäipähän viinat ainakin, jos ei muuta." Olli tokaisi ja korkkasi pullon. Loppuilta menikin sitten munien merkeissä.