IRC-Galleria

Löysin parilta muistitikulta kiitettävän määrän niitä kuvia, joiden luultiin kadonneen kokonaan sen kovalevyn myötä!
Löytyi myös suurin osa mun ficeistä.

Olen iloinen.

Nyt toivotaan että isän luota löytyy toiselta koneelta vielä Riikan tekstejä ja kaikkea muuta.

Tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi kirjoittaa pienehkön avautumisen bändistä nimeltä Green Day.

Kyseinen laulu- ja soitinyhtye on kulkenut mukanani jo vuosia.
Näinollen se on ansainnut paikkansa henkilökohtaisen, musiikin pyhän kolminaisuuteni ehdottomana ykkösenä ja kuninkaana.

Välillä on saattanut tulla kausia, että jokin bändi on alkanut tuntua läheisemmältä ja elämäntilanteeseen sopivammalta kuin Green Day.
Näitä tilanteita voi sanoa ainoastaan syrjähypyiksi, jotka ovat johtaneet katumukseen, itselleni anteeksiantoon ja takaisin Green Dayn luo palaamiseen.

Tällä hetkellä, kun uusi levy tekee tuloaan hyvinkin pian, keikkaliput on ostettu vuosien odotus ollaan pian palkitsemassa keikan muodossa, minulla on sellainen olo, kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Muut bändit eivät tule koskaan yltämään yhtä pitkäaikaiseen ja syvään suhteeseen.
Jokaisessa suhteessa on suvantovaiheensa ja muista asioista on tervettäkin innostua siinä välissä.
Mutta se tosirakkaus. Se kulkee aina mukana, eikä häivy mihinkään.
Tällainen on minun suhteeni Green Dayhin.

Kuuntelen Kerplunkia ja muistan, kun viimeksi palasin kotiin Green Dayn luo.
Se tunne oli loistava, rauhoittava, läpeensä hyvä.
Niin on myös tällä kerralla.

Ulkopuolisen silmin saatan vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä uuden levyn, kiertueen ja koko bändin suhteen, mutta asia ei suinkaan ole näin.
Olen päässyt hillittömästä fanittamisvaiheesta yli ja siirtynyt ns. hiljaiseen kunnioitukseen.
Luulen taantuvani takaisin kirkuvaksi faniksi viimeistään keikalla, luultavasti jo aiemmin.
Ei siis huolta, olen yhtä ärsyttävä asian suhteen kuin aina ennenkin.

Tatuointi rahoja keräillessä ja ajanvarausta odotellessa...

Mitä Onen elämässä tapahtuu?

Kävin Helsingissä
Sain liput Green Dayn keikalle (niinku se ei olis Riikan päiväkirjasta jo tullu varsin selväksi)
Tulin kotiin

Hajoan

Äärettömän mielenkiintoista, eikö totta?

Vappu on äysin turha ryyppyjuhla.

Hajotkaa stna.

Clear enough?

Heipparallaa kaikki pikku ystävät!

Onko teillä pulaa lasikoteloista?
Ettekö saa aurinkolasejanne mahtumaan oikein mihinkään?
Ei se mitään! One-tädillä on ratkaisu!

Näin askartelette itsellenne hienon lasikotelon vaikka aamukahvin ääressä!

Otetaan pahvilaatikosta vaikkapa kannen palanen joka taitellaan kulmikkaaksi putkeksi.
Se teipataan hyvin ympäriinsä. HUOM! Jesari tuo koteloon omanlaistaan katu-uskottavuutta.
Sen jälkeen leikataan kaksi neliön mallista palasta, joista tulee kotelon päädyt.
Toinen päädyistä teipataan tiukasti kiinni putkilon päähän ja toiseen taitetaan pieni läppä, jonka saa kivasti tukittua kotelon sisälle. Näin läppä pitää kotelon visusti kiinni.
Läpällinen pala teipataan vain yhdeltä sivulta.
Näin sinulla on hieno ja taatusti katu-uskottava silmälasikotelo!

Parempi kuin niksipirkassa ikinä!

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän: "The reverse of the reverse of something abstract that is made to be unorganized, which is owned by someone, and is one of the two or more (possibly similar) attributes that have a negative atmosphere or lack of something, and we doubt if it is it at the same time that we ensure that it truly is."

Ja mahdollisesti hajosi toinen kovo. Viiiitun hienoa.