IRC-Galleria

Katson autiota hiekkarantaa ja mietin, että täällä voi kyllä tehdä kaikkea niin tyhjänpäiväistä. -Netissä meinaan. Tätäkään tekstiä ei kukaan lue (ainakaan kahta ensimmäistä riviä pidemmälle) enkä luultavasti viikon päästä muista itsekään kirjoittaneeni tätä.

Jaa että tuleva työnantaja saattaa nähdä tämän tekstin... No onpa hyvä että siitä varoitettiin, muuten olisin saattanut alkaa muistelemaan vankilavuosiani, kun 13 vuotta sitten jäin kiinni Amerikan kuninkaan murhasta. -Annoin hänelle vahingossa rotanmyrkkyä, kaksi ja puoli kiloa, vaikka hän oli tilannut selvää kokaiinia.

Tietysti olisin epähuomiossa saattanut mainita myös siitä, miten tiistaisin, keskiviikkoisin ja parillisten viikkojen torstaisin, kaivan vaatekaapistani esille punaisen viittani, joka puettuna muuttaa minut kaikkien orpojen kissanpentujen puolustajaksi: Viitta-naiseksi! Yön varjoissa etsin pahantekijöitä: poikia, jotka vetävät pikkusiskojaan tukasta, rikollisia, jotka poimivat maahan pudonneen kymmensenttisen ja laittavat sen omaan taskuunsa sen sijaan, että veisivät sen paloasemalle ja ennen kaikkea vandaaleja, jotka eivät korjaa koiriensa jätöksiä kadunposkilta vaan jättävät sen ruskean möhkäleen kadunkulmaan odottamaan nuorta ja kaunista melkein kaksikymppistä, joka kiiruhtaessaan bussiin ottaa yhden ratkaisevan harha-askeleen!

Jos joku jaksoi lukea tämän "luovan taiteellisen vuodatuksen" loppuun asti niin annan tunnustusta kärsivällisyydellesi (tai hemmetin kovalle uteliaisuudelle) ja pyydän jättämään (mieluiten posiitiivista) kommenttia.

...hätäpuhelimeni soi. Se on pormestari! On tullut taas aika... VIITTA-NAISEN ASTUA ULOS KAAPISTA! ...nyt meni vähän metsään...