IRC-Galleria

Kuten jo otsakkeesta selviää, raporttini käsittelee koko ihmiskuntaa vaivaavaa hermostoperäistä sairautta -erittäin yleistä näköhermon kautta tapahtuvaa pikkuaivojen synapsin liikatoimintaa, joka aiheuttaa biokemiallisen ainesosan eritystä aivojen tunne/ajatus -osiossa. Ja tämän määritelmän ihmiset tuntevat paremmin nimellä rakastuminen.

Muita käytettyjä termejä sanalle ovat mm. lovettaa, raksuttaa, mennä pilveen, hiffata niin että rinnassa tuntuu jne.

Tällä kertaa käsittelen oireita, jotka aikaisin huomattuna pystytään pysäyttämään vieroittamalla henkilö muusta maailmasta tiukassa karanteenissa ja antamalla hänelle tietyn ruokavalion mukaista ravinnetta. Mutta hoitoa käsittelen vasta ensi kerralla. Ensimmäinen kolmen vaiheen oireyhtymästä on kohtaaminen. Kun vastaan tallustaa hehkuvan hyvän näköinen uros/naaras niin eiköhn ala lakosten kengät pyöriä jaloissa. Toinen vaihe tulee hajusta. Axe ja kukkashampoot ne saavat veden herahtamaan kielelle, mutta odotas jkos vastaan kävelikin joku pa**ahousu niin eiköhän aivotoiminta ala laantua. Kolmas ja viimeinen (ratkaiseva oire) on ääni. Miellyttävän ja oikean korkuisen äänen kuuleminen (yhdistettynä selvän artikulaatioon) aiheuttaa aivoissa synapsisykäyksen, josta johtuen varsinainen "hormoonihäiriö" saa alkunsa. Tietysti pelastava tekijä on epämiellyttävä vastaus jollekin näistä vastanottavista ärsyketekijöistä. (jos trimmattu, hyvältä tuoksuva uros avaa suunsa ja päästää ilmoille aku ankan kaakatuksen niin eiköhän sitä lujahermoisemmatkin tyypit mene äkkiä lukkoon)


T.Tumppi päättää raporttinsa ensimmäisen osan tähän.

Minusta on tullut yksi heistä... olen soluttautunut, niin sanoakseni. Toistaiseksi minua ei olla tunnistettu, mutta en ole voinut edes hengittää.. siihen saattaa vaikuttaa se, että super-inhimilliset soluni ovat saastuneet flunssapöpöstä ja uneen on vaikea päästä iltaisin ilman, että yskii tai on tukehtumaisillaan kurkkukarkkiin. Mutta minä en valita -olenhan supersankari! (Kaikki tytöt pyörtykää ihastuneen kiljunnan saattelemana!!)

Miksi kaikki pitävät batmania seksikkäämpänä kuin minua... ei sen tyypin viitta ole puoliksikaan niin upea kuin minun... tekisi mieli uikuttaa äidille... sitäpaitsi se ei taistele niin vaarallisia vihollisia vastaan kuin minä. (No miettikää nyt itsekin miten "helppoa" on mennä huomauttamaan kärttyiselle mummolle hänen koiransa jätösten siivoamisesta kun saa haukut sekä mummolta, että koiralta. ..ja kaiken lisäksi se shihuahua vielä tarraa koipeen kiinni. -se on jo järjen vastaista, että niin pienestä piskistä lähtee sellainen ääni saati että se puree niin kovaa...)

...!... aivan, olen soluttautunut... hengitykseni kaikuu seinistä ja tunnen miten ruumiinlämpöni vaikuttaa koko huoneen tilaan. (onneksi täällä ei säilytetä mitään mikä menisi pilalle yli kolmessakymmenessä asteessa..)

-Siihen ruumiinlämpö-juttuun saattaa vaikuttaa, että olemme varmaan huimat puolitoista neliötä -suuressa vaatekaapissa...

-Hiljaa! Tällaisissa paikoissa sinä päätät avata suusi. Näkee kyllä kumpi meistä on supersankari ja kumpi pelkkä apuri. -Vastentahtoinen.
-mitä?
-ei mitään....

Aivan, olen tottunut olemaan yksinäinen susi, joten inhimillisesti unohdin esitellä partnerini: vastentahtoisesti seikkailiuhini raahatun apulaisen, nimeltään Lakana!
-Minä sitten vihaan tuota nimeä... -sinulta ei kysytä. -..sitä paitsi olen alaikäinen. Äiti varmaan teurastaisi minut jos saisi selville, että käytän vapaa-aikani kiusaamalla mummoja ja muita lapsia pimeillä kaduilla! -sinulta ei kysytä. -Meidän äipällä on valtava kettiöveitsi. Sillä varmaan saisi tämän kokoiselta ihmiseltä nahat irti minuuteissa.. -sinulta ei kysytä. -...Välillä minusta tuntuu, kuin et kuuntelisi minua... Mir.. -Viitta-nainen! Minähän kävin nämä kanssasi läpi juuri hetki sitten! Säänto 137, luku 2, pykälä 4: Älä KOSKAAN mainitse supersankarin oikeaa nimeä! (erityisesti vihollisalueella)

-Tuota.. voitaisiinko mennä jo täältä kaapista pois? Minulla ei koskaan ole ollut hinkua viettää koko aamupäivää korkea-lämpöisessä, hapettomassa kaapissa samalla kun tunnen, miten jaloista katoaa tunto... (..sitäpaitsi hullukaan ei voi muistaa noita kaikkia sääntöjä...) Enkä usko, että teidän äiti tykkää kun me rytätään nämä kaikki lakanat.
-Voi tuota valituksen määrää.. -mut.. -Nyt olet hiljaa tai alennan sinut "Nenäliinaksi"!

-Tytöt! Tulettekos syömään sieltä!
-Voi ei! Se on äiti! Hyvä on Lakana. Olen opettanut sinulle toistaiseksi kaiken minkä voin.. jätän loput sinulle. ..ja nyt on tullut aika.. VIITTA-NAISEN LIUETA PAIKALTA!!
-Odota! Tarkoitatko, että vierität kaiken minun syyks...!

Kokis, tuo elämän eliksiiri. (tähän väliin pieni Arvon dissaus - mutta sä rakastat mua niin sä et suutu. ..niin varmaan...) Tuo ruskea (luulisin) litku, jonka ominaisuuksiin kuuluu hampaiden syövytys, addiktio, sokerihumala sekä moni muu nuoren opiskelijan arjelle välttämätön sokeroiduista kemikaaleista aiheutuva oire, on yhteiskuntamme nolifereiden tärkeimpiä asioita. (tietokoneen lisäksi)

Alkuasteen nolifer sanoo isälleen menevänsä tekemään läksyjä ja sulkeutuu huoneeseensa kuudeksitoista tunniksi pelaamaan, irc:aamaan ja litkimään hetki sitten mainittua juomaa. Ja tarkentaakseni aikaisempaa: Kokis ei saa olla laittia, alkuperäksi kelpaa mikä muu tahansa kauppa paitsi Lidl ja haluan painottaa, että juoma on nimenomaan kokista. Coca cola, kuten pullon kyljessä lukee. Pepsi, erityisesti pepsi max on tabu, jonka juonnista seuraa ikuinen karkoitus linkistä.

Tietyissä ihmisjoukoissa kokis saattaa aiheuttaa ylipirteyttä, sekavaa puhetta ja estottomuutta. Myös naurunpyrskähdyksiä, epämääräistä puhetta ja henkilön herkkyysasteesta riippuen, juonti saattaa johtaa tekoihin, joita myöhemmin tulee katumaan. (kuten pirteä lähtö kouluun kaksi tuntia liian aikaisin. TÄMÄ OLI SIIS ÄÄRIPÄÄN ESIMERKKI KOKIKSEN VAARALLISUUDESTA)

Ja ensi kerralla t. Tumppi kertoo psyykkisestä sairaudesta, jota myös rakastumiseksi kutsutaan. Vastaan kaikkiin kokis-aiheisiin kysymyksiin, jotka eesitetään tällä viikolla. Kiitän.

memo: Muista lisätä 3.potilaan annokseen 5mg morfiinia, ja vähentää lukijoiden ahdistusta kirjoittamalla harvemmin näille sivustoille.

Katson autiota hiekkarantaa ja mietin, että täällä voi kyllä tehdä kaikkea niin tyhjänpäiväistä. -Netissä meinaan. Tätäkään tekstiä ei kukaan lue (ainakaan kahta ensimmäistä riviä pidemmälle) enkä luultavasti viikon päästä muista itsekään kirjoittaneeni tätä.

Jaa että tuleva työnantaja saattaa nähdä tämän tekstin... No onpa hyvä että siitä varoitettiin, muuten olisin saattanut alkaa muistelemaan vankilavuosiani, kun 13 vuotta sitten jäin kiinni Amerikan kuninkaan murhasta. -Annoin hänelle vahingossa rotanmyrkkyä, kaksi ja puoli kiloa, vaikka hän oli tilannut selvää kokaiinia.

Tietysti olisin epähuomiossa saattanut mainita myös siitä, miten tiistaisin, keskiviikkoisin ja parillisten viikkojen torstaisin, kaivan vaatekaapistani esille punaisen viittani, joka puettuna muuttaa minut kaikkien orpojen kissanpentujen puolustajaksi: Viitta-naiseksi! Yön varjoissa etsin pahantekijöitä: poikia, jotka vetävät pikkusiskojaan tukasta, rikollisia, jotka poimivat maahan pudonneen kymmensenttisen ja laittavat sen omaan taskuunsa sen sijaan, että veisivät sen paloasemalle ja ennen kaikkea vandaaleja, jotka eivät korjaa koiriensa jätöksiä kadunposkilta vaan jättävät sen ruskean möhkäleen kadunkulmaan odottamaan nuorta ja kaunista melkein kaksikymppistä, joka kiiruhtaessaan bussiin ottaa yhden ratkaisevan harha-askeleen!

Jos joku jaksoi lukea tämän "luovan taiteellisen vuodatuksen" loppuun asti niin annan tunnustusta kärsivällisyydellesi (tai hemmetin kovalle uteliaisuudelle) ja pyydän jättämään (mieluiten posiitiivista) kommenttia.

...hätäpuhelimeni soi. Se on pormestari! On tullut taas aika... VIITTA-NAISEN ASTUA ULOS KAAPISTA! ...nyt meni vähän metsään...