IRC-Galleria

Luin hetki sitten erään nuoren kuolemasta ja siitä kuinka häntä jäätiin kaipaamaan.
Ja toivottiin että hän olisi elossa ja voisi viettää aikaa vielä hänen kanssa.
Minkä takia nuoria, herttaisia, elämää täynnä olevia ja parhaita ihmisia otetaan pois liian aikasin.

Se laittoi miettimään;

Minkä takia tuhlaamme aikaamme siihen että haukumme toisia ja puhumme pahaa toisista selän takana. Pienet asiat saa puhumalla selviksi ja voi välttää isot riidat ja väärin käsitykset.
Koskaan ei kukaan tiedä milloin se paras kaveri, rakastettu tai perheen jäsen poistuu tuonne ylös.
Miksi ei voi kertoa suoraan että rakastaa, että toinen merkitsee paljon?
Soittaa kaverille jota ei ole nähnyt pitkään aikaan ja pyytää kahville. Käydä isovanhempien luona juttelemassa ja keskustelemassa. Ottaa aikaa omalle kullalle ja tehdä siitä tärkeää. Kertoa vanhemmille, kuinka kiitollinen asioista on, joita he ovat tehneet.
Kuinka tärkeä on pikkusisko/veli, joka ärsyttää välillä. Kuinka tekisi hänen eteen mitä vain.

Miksi vasta sitten kun tärkeä ihminen lähtee, tajuaa vasta kunnolla ns.hänen arvonsa ja tunteet paremmin häntä kohtaan? Pidämmekö kaikkea liian itsestäänselvänä?

Kaikki muuttuu aina, mutta miksi huonompaan?

@junkmail - Kun kaikki muuttuu

On pitkä matka asemalta kouluun
Nyt muistuu mieleen kaikki aamut
ku joutu tätä välii satees mittaileen
Mä en pärjännyt hyvin, jos mittaat numeroilla
Mut oon yrittänyt pärjätä enemmän teoilla
Paljon muistoi kun seison täällä pihalla
Vanhoi frendejä, en muistele teitä pahalla
Tonkin katoksen alla ystävyyttä ja vihaa
Taas tulee kaikki mieleen, ku katon tätä pihaa
Vaihdoin paikkakuntaa, en oo käynyt täällä aikaan,
mut paikkakunnan vaihtokaan ei saa mua unohtamaan
Sitä tyttöö, jota jäin kelaamaan
vaikken ikinä tullut häntä hyvin tuntemaankaan
En viitti sanoo nimee, ehkä jengi tunnistaa,
kun kuuntelee tän tarinan uudestaan ja uudestaan,
Taitaa alkaa satamaan, mun pitää venata vähän
On sellanen olo et aika pysähtyy tähän


Kun kaikki muuttuu
Kun peili särkyy
Tai kuva puuttuu
Miks tää ei unta olla vois?


Oli ennen iloinen ja bailas frendien kaa,
mut mikä muukaan sais frendit niin nopeasti unohtamaan
Kun uus kundikaveri, joka ei ollut näilt kulmilta
Sai uudet kuviot tuntumaan paljon paremmilta
Niil oli ikäeroo varmaan kymmenen vee
Ja jo kuukauden jälkeen asiat alko huononeen
Kun kouluun saapui tyttö silmät hakattu mustaksi
Käsitys rakkaudesta oli muuttunut tuskaksi
Mut se ei päästänyt irti, ei voinut tai uskoi sanaan
ettei enää väkivaltaa tai mitään muutakaan pahaa,
mut se jatkui ja muuttui pahemmaksi
Tyttö todettiin myöhemmin myös vakavast' sairaaksi
Kaikkee ei nähty päälle, hän ei sanonut pahaa sanaa
Hän rakasti jotain joka ei ansaitsis vankilaakaan
Mut nuorena kaikki tuntuu niin suurelta,
että rakkaus voi sokaista totuudelta


Ennen niin nauravat kasvot, rupes näyttään väsyneeltä
ja ystävien seurassakin etääntyneeltä
Mimmi yritti feikkaa et kaikki olis nyt paremmin
Et tää kundi käyttäytyis nykyään rauhallisemmin,
mut yks päivä tuli kouluun tila pahenneena
Oli jotenkin muuttunut, itki katkeroituneena
Mä muistan kun me kundit vaan naurettiin etäältä
Et hei parempi mies vois löytyy täältä
Mut meni itkien pois, eikä osattu aavistaa
et tilanteen vakavuus olis vaatinut puuttumista
Hän meni koulupäivän jälkeen normaalist asemalle,
mut kun pikajuna tuli hän hyppäs raiteille
Juna jarrutti vasta sata metrii sen jälkeen,
kun sen pyörät oli murskannut tän pienen tytön alleen,
kun me juostiin paikalle, pystyin kelaan sitä kun filmii
Vaik me ei enää puhuta siitä, jokainen muistaa sen silti