IRC-Galleria

Niin ja tuohon edelliseen vielä, synnytssalissa oltiin n. 14.00- 15.00 ja poika syntyi 17.13.

Koko synnytyksen kesto 10.13h ja ponnistusvaihe 28min, jälkeiset 7min.

Helppoa ku heinän teko :D

Eli eli, perjantaina 19.9 heräsin klo 6.00 siihen ku aattelin todella unen pöppörössä et paska ku mahaan sattuu, et menkat varmaan alkaa... Meni hetki ku rupesin miettii et EI, ku Outi sä oot raskaana :D Pomppasin ylös ja rupesin kuulostelemaan, hitto soikoon, näähän on supistuksia... Siinä keittelin kahvia ja vedin panadolia naamaan, eihän tää lapsi vielä synny, kroppa vaan vähän harjottelee :D

Noooo, seiskan aikaan aloin kellottamaan ja tajusin et supistusten väli on 5min ja vähemmänkin(!!), rupesivat jo oikeesti sattumaan. Jaksoin vielä vähän aikaa ravata pitkin kämppää, mut sit rupes jo seinät tulee vastaan, pakko mennä herättää Matti, meidän vauva syntyy NYT!

Voi toista, tais olla melkonen herätys ku mä puuskutan siinä naaman yläpuolella ;)

Kävinpäs siinä vielä suihkussa ja syötiin aamupalaa, tai no, mä ainakin yritin...

Matti hoki aina supistuksen aikana et kyl meijän nyt varmaan tarvii lähtee, ei eiii vielä sairaalakammosena panikoin takas...

Noo, sairaalakamppeet mukaan ja käymään vielä firmalla tekemässä vähän töitä :D Mä puuskutin menemään ja matti puhuu samaan aikaan asiakkaan kanssa, joo meil on tällänen perhetapahtuma täs meneillään, nainen synnyttää kohta :) oli siinä varmaan asiakkaallakin ihmettelemistä ku kuuli sen vaikeroinnin taustalta :D

Siinä vaiheessa mäkin rupesin jo toivomaan sairaalaan siirtymistä, sais ainakin tietää alakerran tilanteen.

synnytysvastaanotolla suoraan käyrille yms. 3cm paikat auki, ei paha. Kyselivät et pärjäänkö kivun kanssa, pärjään pärjään... lähettiin kävelylle ja tunti siitä uus tarkastus, 5-6cm auki, nyt kyllä lähette synnytyssaliin, jaahas se on menoa nyt aattelin, mut eiköhän se oikeesti ollu menoa jo monta kuukautta sitten ;)

päästiin saliin ja kätilö rupes kyselee kivunlievityksestä, ihan mitä vaan taisin suustani päästää ;)

Koska vedet ei ollu vielä menny, kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutetta, sen vois laittaa samalla kun kalvot puhkastaan, juu käy käy :)

Lääkäri olis ollu varmaan jo oven takana kunnes yhen supistuksen aikana vedet suoraan sanottuna räjähti siihen sängylle, sain vaan huudettua et vedet meni, Matti kertoi jälkeenpäin mun ilmeen olleen ihan ku olisin nähny aaveen, sen verran sitä pelästyin.

Noo, kätilö ehdottikin sit epiduraalin laittoa ja ei menny kauaa kun anestesialääkäri olikin piikittämässä mun selkää.

Ilokaasua vetelin oikeestaan koko synnytyksen ajan, en oikeen vieläkään tiedä et toimiko se, mut ainaki muistin hengittää ku laitoin sen maskin naamalle ;)

Eipä menny kauaa ku rupes tekee mieli ponnistaa, hitto, nyt oltais lähellä! Kätilöä anto luvan et voisin ruveta treenaa sitä ponnistusta kyljelteen, tässä vaiheessa multa on menny ajantaju joten en tiedä et kauan siinä treenailtiin (mun mielestä ei kauaa) ku siit mut käskettiin selälleen puoli-istuvaan ja sain ruveta tosissani ponnistaa (mun mielestä olin ollu jo aika tosissani tos harjotusvaihees) :)

Voitte muuten kuvitella miltä kuulostin ku mulla oli ihan kauhee räkätauti ja sit ku kätilö käski ottaa keuhkot täyteen ilmaa nenän kautta :D :D meinas itteeniki ruveta huvittaa se kaamee rohina ja puhina :)

Hetken siinä ponnisteltua Matti sano et pää näkyy!!!! Vähänkö siitä sai lisävoimaa, mut sit mulla rupes loppuu supistus, huusin vaan et loppu loppuu mut kätilöt ja Matti tsemppas mua niin hyvin et sain pojan maailmaan ilman supistustakin :) voi sitä tunnetta! Muutaman kerran olin hengitelly ja huutanu KUMPI!!? :D

Poika oli ihan sininen syntyessään mut palautu onneks melkeen heti normaalin väriseks. Ei muuta ku poika rinnalle äidin paidan alle, voi sitä tunnetta <3 <3 olis tehny mieli itkeä mut kyyneleitä ei vaan tullu, kaipa sitä oli vielä niin sekaisin tapahtuneesta. Matilta kyllä tais muutama kyynel vierähtää poskelle <3

Olin varautunu et mua joudutaan ompelemaan ihan sikana pojan koon takia, mut yllätys oli kova kun kätilö ilmotti laittavansa muutaman koristeompeleen muutamaan nirhaumaan, woooot??? Mahtavaa! Pääsin aika nopeesti ite pystyynkin sängyltä ja Ylpeä isi puki vauvan ensimmäistä kertaa :)

Synnytyksestä ei jääny traumoja tms... Mut ihan heti en kyllä lähtis tohon touhuun uudestaan ;)

Pojalla painoa siis 4,4kg ja pituus 53cm, pipa 37,5.

Sairaalasaa oltiin sunnuntaille sit tää mamma rupes kinuu jo kotiin, lääkäri tarkasti vaavelin ja anto luvan kotiutumiselle. Nyt kotona oloa jo reilu viikko ja kaikki sujuu ihanasti <3

Ainiin, mikä parasta, nään omat varpaat ja sairaalaan jäi melkeen 10kg :) :)

Jeps, eli poika syntyi perjantaina 19.9 klo 17.13, painoa 4,4kg ja pituutta 53cm! Kiitos kaikille onnittelijoille, en ainakaan vielä kerkeä vastailemaan, mut ootte kaikki mun mielessä <3

Synnytyksestä ehkäpä muutama sana myöhemmin...

Koko perhe voi hyvin, ehkä vaan hieman väsyneesti, mutta on tää sen kaiken väsymyksen ja muun arvosta <3

Vähiin käy päivät :D Mut vaavi ei taida sitä tajuta, koska vieläkin hän tuolla masussa onnellisena köllöttelee... Välillä vaan kiusaa äitiä ruuvaamalla päätä tonne mestoille ja se tuntuu ikävältäääää...

Eilen sitten käyty äippäpolilla painoarviossa ja tämän hetkinen arvio on 3.9kg, että sais jo tulla ettei mamman tarvis panikoida isoa kaveria :D

Käyrilläkin olin tunnin verran, hienoa käyrää piirsi pikkuisen sydän <3 supistuskäyrä jäikin sitten olemattomaks, pah!

Kyllä mä olisin jo valmis luopuu tästä mahastakin, vaikka se kiva ja ihana on ollutkin, mut mä niin kaipaan jo mahalleen nukkumista :D

Kaikki olis valmiina äidin yläpäätä myöden, tässä vaan odotellaan sitä alapäätä :D :D :D

Ja hiusset lyhenty tänään puolella :D

35+0, huih :D

Aika menee kuin siivillä, justhan vasta tuijotin tikussa olevaa plussaa... Tänään oli neuvola, eipä tuota painoa olekkaan tullu niin kamalasti, nyt kuukauden aikana vain 200g :O

Noo, kokoaikana ihan sopivasti :D

Niin, ostettiinhan me omakotitalokin jota nyt rempataan kovaa vauhtia, ihanalla 2300 neliön tontilla... Niinhän siinä sitten kävi et tää nainen asettu olemaan tänne "maalle" :D

Kova ikävä vaan Espoon ja Stadin porukoita ;( mut onneks tos ei oo ku 160km välissä...

Kyselijöille tiedoksi, masukuvia tulee kunhan saan kuvat siirrettyä koneelle, malttia malttia ;)

Elämän pienistä asioista
se kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan
mullistaa elämämme
loppuiäksi.

Äh, yritän pakata matkalaukkua fiksusti... ei tuu mittään :) Aina liikaa vaatteita mukana, nytkin matkalaukussa majailee jo 3 bikinit... :D Ihanaa viettää uusi vuosi lämpimässä, hieman erillaista kuin aikasempina vuosina. Lento lähtee jo 6.30 huomisaamuna, aamu-unisena ihmisenä hieman pelottaa tuo niiiiin aikainen herääminen... Mut eiköhän sitä jaksa kun tietää, että kohta mennään ;)

Mahtavaa uutta vuotta kaikille :) Ja iisisti niiden rakettien kanssa...