IRC-Galleria

Kuten te kaikki yhdestä kahteen lukijaa (jos satunnaisia kävijöitä ei lasketa) tiedätte, opiskelen Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa. Tänne koululle matkustan aina maanantaiaamuisin ylväällä valkealla ratsullani, Lada Samaralla. Tänäkin aamuna, kuten jo kuukausien ajan hyppäsin puoli seitsemän aikoihin menokkiini ja lähdin köröttelemään kohti Näsinneulan kaupunkia, joka myös mustista makkaroistaan tunnetaan.

Matkalla katselin taivaan synkkiä pilviä ja ajattelin, että olisikin ihan hyvä jos matkalla vähän sataisi. Ladassa kun ikkunanpesijät eivät toimi, niin saa sitten lasit puhtaaksi. Ja vettähän tulikin kuin tilauksesta. Ei liikaa eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti.

Siinä sitten köröttelin moottoriten Hervantaan vievälle liittymälle asti ja itsekseni manailin, kuinka halpaa bensaa tuli ostettua taas sen ruosteisen rotiskon ruoaksi (bensa oli muistaakseni 1,564€/l). Sitten aloin laskemaan, kuinka monta kertaa oman arvonsa autoni syö vuodessa. Sitten mieleeni muistui, ettei sen konepelti suostunut aukeamaan, kun viikonloppuna yritin. Luulin jo etten saisi koottua enempää vitutusta aikaan, kun kaikki tämä aikaisempi katosi kuin pieru Saharaan. Ei enää aavistustakaan vitutuksesta, joka johtuisi "autostani". Olin liittoutunut sen kanssa suurempaa vihollista vastaan. Tampereen säätä! MITÄ VITTUA!? Maa valkeana lumesta kesäkuun 9. päivä! Koulun parkkipaikalle päästyäni totesinkin tarkentavasti lumen olevan hiukan hernettä suurempia rakeita.

Eli Pekka Pouta. Jos et pysty tänne Tampereelle, Suomen säätieteelliseen persereikään, lupaamaan kunnon kelejä niin pyyhi se sääkartaltasi ja syötä vaikka lokeille sillin kera.

Tosin aika harvoin mitään säätiedotuksia katselen, mutta Pekan vika tämän on oltava. Joten seuraavaksi kun hän tulee Tampereelle, hukkukoon omaan paskaansa ja kärsiköön Tampereen lyhyestä ja vähälumisesta kesästä.

- Sään ystävä Oronen

PS. Pekka Pouta on muuten kotoisin Savonlinnasta
PPS. Tony Halme on Tampereen paras shakinpelaaja
PPPS. Loppui ideat, hyvää yötä