Syksy on monen mielestä haikeaa aikaa: luonto kuihtuu ja tulee kylmää. Toisaalta puidenkin lehdet osaavat lähteä tyylillä kaikessa väriloistossaan. Punaiset ja keltaiset vaahteran ja koivunlehdet lentävät kirpeässä tuulessa, joka hiukan paleltaa kasvoilla. Aamulla se herättää mukavasti. Mutta niin tai näin, syksy on aina kesän loppu. Ei enää pitkään aikaan jäätelöä kioskilta, ei uimarannalle esittelemään naurettavaa kauhealla kiireellä ennen kesää hankittua sixpäkkiä, ei enää puistossa ryyppäämistä frisbeetä heitellessä eikä lämpimiä kesäöitä joissa oman rakkaan kanssa kulkea käsikkäin ja vain olla kahden.
On syksyssä kuitenkin puolensakin. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on kaunista aikaa väreineen ja pikku hiljaa lisääntyvine kuuraisine aamuineen. Kirpeä ilma vasten kasvoja aamulenkillä kertoo, että pian linnut muuttavat etelään ja vain kovimmat jäävät tänne karuun pohjolaan taistelemaan olemassaolostaan.
Syksy on ainakin tänne Tampereelle saapunut hitaasti mutta varmasti. Lehdet alkavat olla keltaisia ja aamuisin lenkin jälkeen korvat palelevat. Jokaisesta asiasta pitää löytää vain sen positiiviset puolet, ja siitä pystyy nauttimaan täysin rinnoin. Talvea ja lumileikkejä odotellessa on hyvää aikaa nauttia syksyn kauneudesta ja totutella palelemaan.
- Syksystä haikea Oronen
PS: Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista. Pane käsi käteen, ollaan hiljaa. Pydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle, nyt on elokuu ja minä olen viljaa.
- Juice Leskinen: Syksyn sävel
PPS: Enää ei enää tee edes mieli viinaa, kun oltu melkein 6 viikkoa selvin päin ja ilman tippaakaan alkomahoolia.