Kaikilla pitää olla esikuva. Joku jota ihailla, joku joka on parempi kuin itse on, joku joka samasta sukupuolesta huolimatta saa puntissa tuntumaan värähdyksen. Monella meistä se esikuva voi olla esimerkiksi oma isä, Matlockki tai vaikka Bondin Jamesi. Teräsmieskin voi olla hyvä esikuva.
Jokaiselle ihmiselle löytyy sankari johon samaistua yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kehitysvammaiset. Heillekin pitäisi saada jokin esikuva, jollaiseksi tulemisen toivossa he jaksaisivat herätä aina uuteen vajaamielisen elämänsä vähäjärkiseen elämäänsä. Jotta he jaksaisivat järjettömästi ölistä ja mellestää päivästä toiseen. Vammaisten on saatava oma James Bondi! Vammaistten Bondin olisi tietysti oltava itsekin vammainen. Kulkuneuvona olisi tietysti erkoisvarusteltu sähköpyörätuoli, jossa on ohjukset sun muut värkit. Tällä erinomaisella kulkupelillä ja voittamattomalla charmillaan hän sulattaisi kenen tahansa CP-vammaisen tytön sydämen. Sitten seuraisi pätkä vammaiserotiikkaa, joka ei ole tehty terveen ihmisen silmille.
Elokuva ei tietenkään ole mitään ilman pahiksia ja äksöniä. Siispä vammaisten Bondin Jamesin tulee jahdata pyörätuolillaan vaasalaisia nuuskatrokareita pitkin kapeita kujia. Näin kehareiden itsetuntoa saadaan nostettua ja muulle kansalle hulvatonta komediaviihdettä niitä erotiikkakohtia lukuunottamatta.
- Itse jokseenkin epävammainen Oronen
PS. Kaikkia vammoja, kuten kehitysvammaa ei voi korjata, James Bondin voi