Elikkäs: noniin!
Sieltä alkaa tulla taas uusi kiva vuodenaika, nimeltään talvi. Talvella tulee toivotta vasti taas lunta, niin kuin oli viiem talvenakin. Nyt tosin eletään siirtymävaihetta, eli syksyä. Siirtyminen on kuitenkin yleensä aika hanurista.
Siirtymisen hanurista olemista kuvastaa ehkä parhaiten se, kun on matkalla johonkin hornan kuuseen 599 kilometrin päähän autolla ja joutuu käkimään paikoillaan siinä ahtaassa kopissa, jossa hyvällä tuurilla vieruskaveri on syönyt valkosipulia ja piereskelee. Tämä korostuu erinomaisesti bussissa istuttaessa.
Vaikka yleensä mielletään, että matka on perseestä, ja odotetaan perille pääsyä, voidaan tässäkin tapauksessa olla eri mieltä. Esimerkiksi, kun suomalainen perusalkoholisti (eli kuka tahansa meistä) lähtee laivamatkalle tutustumaan Ruotsiin, ei kukaan oikeasti ole kiinnostunut Tukholman kauniista maisemista tai museoista, joissa kuitenkuin joutuu menemään juosten läpi, varsinkin, kun on niin kauhea kankkunen matkalta. Risteilyt Tukholmaan osoittavatkin mielestäni Suomen olevan uskonnollisesti lähempänä Taolaisuutta, kuin yleensä luullaan. Risteilyllä itse matka on päämäärää tärkeämpi.
- itämaisen filosofian säestämänä Itämeren aalloilla keikkuva Oronen