tiiättekö kuinka rakastan sadetta
oli ihan sairaan siisti fiilis istuu tänään tiksin asemalla sillä yksinäisellä pysäkillä, josta ei lähe busseja. sit yhtäkkiä alkaa satamaan vaikka taivaanrannassa paistaa vielä laskeva aurinko, ihmiset nostaa sanomalehtiä päänsäsuojaks ja avaa sateenvarjot ja juoksee suojaan pari bussia ajaa ohi. se kaikki tuntuu tapahtuvan hidastettuna ja sit podilta tulee viel the scriptiä ja the callingia ja james blunttia ja muuta tollasta lässynlässyä. aivan mahtavaa, oli vaan sellanen tosi raukee, rauhallinen ja hyvä olo.
sit sade loppuu ja yhtäkkii taivas on ihan kirkas ja ne pilvet on vaa jossain siellä kaukana horisontissa. ja sit alkaa soimaan volbeatti niin se raukee hymy levenee vaan entisestään ja tulee viel parempi fiilis, etenki ku sen jälkeen tulee viel miikkaelin jaksonii. maa on ihan märkä ja ilma kostee, ihanan raikas ja puhdas ja viilee, melkein oikeestaan kylmä. oli vaan just oikee sellanen yksinäinenseikkailija-fiilis, sellanen on harvoin.
ois pitäny olla kamera mukana, ärsyttää kun on vielä sitä filmiäkin jäljellä mut oon vaan taas niin saamaton etten jaksa raahaa sitä filminikonii messissä sillon kun pitäis. täytyy ryhdstäytyä.
ja taas yllättävänhyvä perjantai pulkassa.
kivaa