huomista oon odottanu hikisesti viimeset 9 vuotta. ja nyt kun se vihdoin tulee, niin olo on jotenkin paskasen haikee. takas ei oo menemistä, enkä sieltä mitään kaipaakkaan, paitsi kaikkia luokkakavereita. (no okei en läheskään kaikkia!) ai että. ihanaa, mutta silti ei niin, mutta silti.