IRC-Galleria

Mikäli olet uutta IRC-Galleriaa vastaan tatuoi tämä äkkiä perseeseesi

blaablaablaa älkää kitiskö vaan lähtekää menee täältä. keksikää uudestaan vanha galleria ja hankkikaa joku it-nörde koodaamaan se tai mitälie.

elämä muuttuu, galleria muuttuu, sopeutukaa apinat niin teijän esiisätkin teki ja kappas tässä te nyt tätä luette. ootte pahempia kun mun mummo joka ei suostu käyttämään kännykkää koska ne on "turhia nämä uudet hömpötykset".

paitsi ettei mulla oo kun yks mummo, ja sillä on kännykkä. mut noin teoreettisesti.

parhaita on perustelut:
"tää on ruma" -- kai tää jonkunmielestä on ollu kiva jos ne tän on teille väsänny, miettikää jos ei ois tehny ollenkaa ni itkisitte nyt tissikuvianne kuvakkeessa
"en osaa käyttää" -- no vittu opettele, en usko että tarvii olla mikään einstain jos ysiseiskatki käyttää tätä
"tää on huonompi" -- eikö tätä nimenomaan parannettu
"yhyhyhyyy kun tää on vaan niin paska" -- sopeudu tai vaihda namakirjaan muttet vaihda kuitenkaan ni pidä se turpa vaan siellä rullalla missä sen kuuluukin olla koska ketään ei enään kiinnosta kun samat kommentit on kuultu sadassa eri valitusmuodossa

toisaalta kauneus on katsojan silmässä, niinkun se tikkukin, ja aina ei voi saada mitä haluu plus kasa muita kliseitä

iloo ja riemuu, ei muuta

lopetan oman kitinäni tähän

moikkamoi

levoton sussie (smala sussie)

"all this stuff is making me old
it's dangerous to live i'm told
this planet looks so cute, but it's old"

se alkaisi aina tasan puoli seitsemältä aamulla, heräisin itse sillä biologinen kelloni on niin tottunut vahvoihin rutiineihin. turvallisiin rutiineihin. jos joskus nukkuisinkin pidempään tulisin kultainen noutajamme herättämään minut nuolemalla kasvojani ja vaatien päästä lenkille.

pukisin ylleni adidaksen veryttelypuvun, samanlaisen kuin miehelläni, ja kaikilla muillakin naapurustossamme. (paitsi Jokisilla, mutta hehän nyt ovatkin aivan pöyristyttävän keskiluokkaisia ja käyttävät Niken tuulipuvuntakkeja) en vielä jaksaisi meikata, jonkavuoksi laitan aurinkolasit ylleni, ettei kukaan vastaantulija huomaisin väsymystäni, kärsymistäni, turhautumistani ja oikeaa ikääni. sipaisisin vaalennetut hiukseni ponnarille ja hetkenaikaa mielessäni käväisisi pitäisiköhän minun sittenkin pyytää Pirkkoa, vakiokampaajaani tekemään jotain erilaista. mutta ei, en ole vielä valmis siihen, en edes näiden kaikkien kolmenkymmenen yhdeksän vuoden jälkeen.

lenkiltä tultuani laittaisin Aadalle, kultaisennoutajan pennullemme vettä ja menisin itse suihkuun, pesisin hiukseni, mutta käyttäisin vain tuotteita joita naapurimme Matilda ja Eeva suosittelivat minulle. tämän jälkeen valmistautuisin töihin, pukisin ylleni jakkupuvun, valitsisin tänään laivastonsinisen, sillä olisi keskiviikko. muillekkin päiville olisi omat värinsä, älkää huoliko. tänä keskiviikkona voisin hieman repäistä, ottaisinkin mukaan punaisen Guccin laukun, enkä sitä mustaa. miettisin mitäköhän mieheni mahtaa tästä ajatella, saatisitten työtoverini. vaihtaisin takaisin mustaan laukkuun.

nyt olisi aika herättää mieheni, ja lapseni, nyt kun olen meikannut ja laittanut itseni ensin kuntoon. heidän vielä heräillessään olisin tehnyt jokaiselle valmiiksi leivät ja laittanut activia-jugurtit pöytään. kahvin poreillessa pannuun kaataisin sen nopeasti termosmukiini jonka ottaisin mukaan töihin, nyt alkaisi nimittäin olla kiire. huutaisin lapseni alakertaan jotta voisin katsoa mitä heillä on päällään, poikani olisi taas laittanut eriparisukat, joten minun täytyisi etsiä hänelle samaa paria olevat. mitähän muutkin lapset tuollaisesta ajattelisivat. sitten olisi jo aika lähteä töihin, jättäisin lapset syömään ruokaa ja sanoisin hyvästi miehelleni joka olisi juuri ajamassa partaansa, muistuttaen samalla että tyttärellämme on tänään uimakoulu, joten hän joutuisi hoitaa balettiin viemisen, minun ollessani vanhempaikokouksessa.

töistä tullessani patistaisin poikaamme viemään koiran ulos ennen lätkätreenejään. hän väittäisi vastaan kuten tavallista mutta vedotessani hänen kuukausirahaansa hän menisi käyttämään koiran. tekisin ruokaa, jotain mistä lapseni pitäisivät, esimerkiksi makaroonilaatikkoa. ruokailun jälkeen tulisi kiire kun mieheni veisi lapsemme harrastuksiin ja minä menisin vanhempaikokoukseen. illalla kotiin tullessamme olisimme kaikki väsyneitä. minä ja mieheni katsoisimme uutiset ja jonkun klassikko-ohjelman, joka alkaa yhdeksältä sillä niin on tapana. tämän jälkeen vaihtaisimme muutaman sanan siitä mitä tekisimme ensi lauataina, joka kuun toisena lauantaina kun meidän on tapana lähteä ulos, mieheni ei keksisi mitään, joten varaisin liput teatteriin.

sitten menisimme nukkumaan, nukkuisimme selät vastakkain, kuten tavallista mieheni nukahtaisi heti, kuorsaten hieman. ennen uneen vaipumistani miettisin mikä onkaan torstain jakkupuvun väri, muistaisin sen olevan tuhkanharmaa, ajattelisin piristäväni sitä sillä punaisella laukulla ja katsoisin aamulla tarkemmin miten se sopii. miettisin myös että näille hiuksille pitäisi tehdä jotain ja että töissä pitäisi pyytää palkankorotusta sillä asuntolainaakin on vielä maksamatta. nukahtaisin pohtien miten ihmeessä olen ikinä päätynyt tähän pisteeseen miten ihmeessä olen kangistunut näihin samoihin kaavoihin ja että huomenna pakkaan laukut, jätän kaiken taakseni ja lähden kiertämään maailmaa. silti tietäen että herään huomenna puoli seitsemältä, sillä biologinen kelloni on niin tottunut vahvoihin rutiineihin. turvallisiin rutiineihin..

Choose Life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fucking big television, choose washing machines, cars, compact disc players and electrical tin openers. Choose good health, low cholesterol, and dental insurance. Choose fixed interest mortage repayments. Choose a starter home. Choose your friends. Choose leisurewear and matching luggage. Choose a three-piece suite on hire purchase in a range of fucking fabrics. Choose DIY and wondering who the fuck you are on a Sunday morning. Choose sitting on that couch watching mind-numbing, spirit-crushing game shows, stuffing fucking junk food into your mouth. Choose rotting away at the end of it all, pishing your last in a miserable home, nothing more than an embarrassment to the selfish, fucked up brats you spawned to replace yourself.

Choose your future.

Choose life.

"Only after the last tree has been cut down
only after the last fish has been caught
only after the last river has been poisoned
only after that you find that money can not be eaten"

tänään taas junassa oivoivoivoivoi

näin aivan ihanan sellasen semihippi jätkän, ja sillä oli ihan mahtava longboardi, tai ei se itse lauta sinänsä ollu erikoinen mutta siinä oli upee kuva. sellanen vähän niinku stencilillä tehty, mut kaksvärisenä (oisko ollu musta ja punanen ja ehkä jopa lisäks valkonen) neitsytmaria tai joku muu pyhimys. se oli aivan tajuttoman hiano, pisti kyllä hiljaseks. varmaan ite sen siihen väsänny tai joku sen kaveri, mut siis.. wouuu, rispekt.

äiti: "etkai sä oo väärentäny sun papereita?"
äiti: "kasva jo aikuiseks äläkä lällättele siellä"
äiti: "pudotan sut kohta alas kun kypsän omenan puusta"
äiti: "sitä ei tiiä miten tyhmä sä oot"