IRC-Galleria

kun tein vegemömmö ruokaa (joka oli kyl naminamnamhyvää) mut nyt kädet haisee ihan sipulilta kun pilkoin sitä ja se haju ei lähe pois hyihyihyi mitä mä teen, ei auta saippuat ei.

joo hyvää isänpäivää blaablaablaa

iloo ja riemuu (NOT)
äiti ja iskä lähtee vissii jollekki oivoi muistelu häämatkalle just uudeksvuodeks. hommahan ois täydellinen ja koko viikon nonstopbileet meil jne. ellei mulla ois kahta (äärimmäisen rakasta) pikkusisarusta! ja arvatkaa kuka on vastuussa kaikesta, niistä kakaroista, ja talosta koko uudenvuoden ympäryksen. minä. ei siinä hirveesti sitte juhlita ku pelkään että ne polttaa koko kämpän tai tappaa toisensa tai karkaa jonnekki metsään. voi vidu vastuu painaa.

ah, i love my life, kellarikalsarikännit meil 30.12 is the way to go

mun magneettikenttä on taas laajentunu ja vetää puoleensa nyt puutteessa olevien intti/lennostojäbien lisäks myös spurguja, ah.

tänään taas matkavälillä pukinmäki - rekola viereen tuli istumaan, 'miedosti' viinaksilta tuoksuva herrasmies. sain nousut päälle jo siitä pelkästään siitä kun hengitin sen vieressä. tämä kyseinen umpikännissä oleva viisikymppinen sammals jotain - en edes tiedä mitä. kuulosti vähän remun englannilta, mutta silti hämmästyttävän paljon suomelta. siinä se höpis puolet matkasta, kunnes sain päänsäryn, kyllästyin siihen et se tökki mua kyynerpäällä kylkeen ja koitti saada huomion ni lähin lätkii. anyways, luv 'em.

ja tää ei vissiin ollu ees se eka kerta kun näin käy.

mietin minne mun magneettikenttä laajenee seuraavaks, jos on hyvii ehdotuksia niin saa laittaa, et osaan sit varautua.

ps. mun magneettikenttä uppoo myös 12v romanijätkiin, se ykskin on koittanu pokaa mua jo kaks kertaa peräkkäin. please kill me.

mulla on tässä otsikko ja tehtävänumero, sekä vinot marginaalit.

paljonkohan heruu pisteitä?

sanokaa L, sanokaa U, sanokaa N, sanokaa blaablaablaa

mitä siitä tuleee: LUNTAAAA!

vissii napapiirin raja on laskenu kehä kolmoseen

hippeilen taas, ootakaa vaan mallia ku oon taas niin helvetin eettinen ja ekologinen. ei niitä sademetsiä muntakii kaadeta eikä siat itke kun joutuu rosan joulupöytään, vittu nii just. ja katkarapu on lihaa myös, ETTÄS TIIÄTTE, SILLÄ ON VARMAAN MYÖS SYDÄN JA TUNTEET JA JOS SE PUHUIS SE SANOIS ET MITÄ JOS MÄ REPISIN SUN KUORES IRTI, MILTÄ TUNTUIS OLLA ALASTI NII !!!1

eli siis pointtina no-meat november, mmmm ei muuta.

ps. toi alku oli vitsii, mut oikeesti NE SIAT TAPPAIS SUT KATSEELLAAN KUN SYÖT NIITÄ, ELLEI NIITTEN PÄITÄ OIS LEIKATTU IRTI RUUMIISTA.

ei mut oikeesti oli vitsi.


peace, love, hippies and happiness.

eiku oikeesti oon oikeesti ilonen no-meat novemberiin osallistumisesta.

ROOLIPELIKERHO, 2 KERROS

"onks täällä joku velhotapahtuma?"

tulipahan vaan mieleen, nauratti myös kovin. ajatukseni juoksevat pimeitä polkuja.

muiden pikkusisarukset pyytää niitä ehk hakee bissee tai röökii mut meillä:
"rosa käy ostaa mulle rautajauhetta"


+++
we love ya daddy cool:
"miks iskä ei käytä ikinä kypärää? -- se ei osaa päättää kumman leuan alle se sen kiinnittäis"

EHEHEHHEHEHEHEHEE

ps. toi mies tossa kuvassa EI ole mun isä :O

äiti toitottaa mulle aina sitä että oon kokoajan menossa, enkä ikin tarpeeks kotona. myönnettäköön että mulla on välillä paljonkin ohjelmaa, mutta tuntuu kyl et kerkeen näkee noit samoi vanhoi tylsii naamoi ihan tarpeeks. silti aina niinä hetkinä kun tuun neljältä tai viideltä kotiin ja pikkusisko ihmettelee et "miten rosa tuli kotiin jo nyt" ni miettii et onkohan asia ihan näin.

tänään kuitenkin seuraavien tapahtumien avulla huomasin, että en ehkä oo ollu kotona ihan kauheesti viimeaikoina, huomasin myös et nää täällä on oikeesti ihan kivoi. välillä.

kerron teille siis pienen tarinan:
ovikello soi, ja meen avaamaan ovea, ovella ei oo ketään.. ja ovikello jatkaa soimista vaikka kukaan ei ees paina sitä nappia. oon vähän että whatte heck, ja äiti käskee menemään vaan äkkiä toiselle ovelle ennenkun se ovikello menee rimputuksesta rikki. jaa että mille toiselle ovelle? joo, en mäkään tienny et meil on myös takapihan ovella ovikello. se on ollu siellä vissiin aineki jotkut kuukaudenpäivät. oho.

myös kun ruokailtiin pitkästä aikaa yhessä sen huomas et meil kaikilla on sama yhtä huono huumorintaju jos sitä voi ees sanoo huumorintajuks. (paitsi iskällä ei sitä oo ollenkaan, kun sillä menee jo se 30min ymmärtää vitsi)

"me syödään nyt hiiltä, kaikessa on hiiltä. tässäkin kun se eläin on eka hengittäny hiilidioksidia ja sit se on menny sen verenkiertoon ja nyt kun syödään se niin se vapautuu meijän elimistöön.."
"-- mun elimistöstä vapautuu kyllä kohta joitain ihan muita kaasuja kun hiilidioksidia"

"älä leiki sillä kynttilällä kun poltat kohta kaikki"
"--tämän testin myötä totean vain, että palanut kaali ei syty"

ja ehkä päivän paras; liittyen eilisiin tilun hawaiji-beach partyihin ja porkkureissuun (ps. kiitos kun olitte aktiivisii rakkaat, mut kiitän erityisesti niitä n. kolmea hallituslaista viidestätoista, jotka oli mun kanssa pippaloiden jälkeen putsaamas niit lattioita)

iskä: "kaiken muun mä ymmärrän eilisillasta, mutta mulla on yks kysymys.. miksi sinun vasemman jalan kenkäsi oli minun takintaskussani?"