AHDISTUS:
SINUA KAIVANNUT OLEN LIIKAA,
VAIKKA VASTA EILEN LÄHDIT LUOTANI POIS.
TÄMÄ TUSKA JA AHDISTUS JOKA MINUN SISÄLLÄNI ON,
AJAA MINUA POIS SINUN LUOTASI JOKA HETKI,
KUN EN SINUN KANSSASI OLLA SAA.
EN OLE KOSKAAN ELÄMÄSSÄNI KAIVANNUT,
NIIN PALJON KUIN SINUA JA
ENKÄ OLE PYYTÄNYT TAI HALUNNUT MITÄÄN MUUTA NIIN PALJON,
KUIN VAIN SINUN RAKKAUTESI JA HELLYYTESI.
OLEN YKSIN,
IHAN YKSIN JA RIKKINÄINEN ILMAN SINUA.
JOS SINUT MENETTÄISIN NIIN,
KUOLISIN SAMANTEIN,
ENKÄ HALUAISI ELÄÄ ELÄMÄÄNI ENÄÄN OLLENKAAN.
TAHDON KULTA SINUT KOTIINI HETI,
AINAKIN NIIN PIAN KUIN MAHDOLLISTA,
KOSKA EN VOI OLLA ILMAN SINUA HETKEÄKÄÄN......
siinä vanha runo runosivuiltani, omistettu kaikille niille joita joskus tahtoo ahdistaa kovasti jotkin asiat, ja tahtoisi huutaa ne pois