IRC-Galleria

Jos jostain kumman syystä luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Olosuhteet tekivät minusta filosofin.
Keksin määritelmän kauhulle. -Kauhu on pelon puutteen pelkoa. "Mitäjos en pelkääkkään tarpeeksi?"

Tämä, on hyvin pelottavaa, ja se on pelon rajojen tuollapuolen. Annettakoon tälle siis nimi, kauhu.

Pizza on tilattu, ruumiini siis selviää ensiviikolle, sielustani en ole niinkään varma. Olenko olemassa vielä maanantain 6.3 jälkeen?

Tämä oli aika mukava päivä.
Kylmyys ahdisti edelleen ulkomaailmaa, ja minun piti sinnekkin uskaltautua hortoilemaan. Otin mukaan kameran suklaata ja kameranjalan ja lähdin kiertämään turkua etsien pikkulintuja kuvaamataidon lopputyötäni varten. Aikaa sen tekemiseen on enään vajaa kaksi viikkoa, joten tuloksia pitäisi jo saada. Kiersin ensin kotinurkkiani jo silloin tuli selväksi, että en enään ikinä tee lopputyötä talvisista pikkulinnuista. Nyrkkiäpienemmät tintit varpuset ja muut hurbakat ovat kaupungissa niin kameraujoja että tarvitsin kaiken näppäryyteni saadakseni niitä kuvaan, mikä tarkoitti sitä että kuvasin paljain käsin -10 asteen pakkasessa tuulella. Hyvin useasti sormeni jäätyivät siihen pisteeseen, että minun täytyi etsiä lähin kahvila ja mennä lämmittelemään.
Pian suuntasin kulkuni ruissaloon. Tammenterhon opastuskeskus antoi ohjeita hyville lintubongauspaikoille ja jo ovesta ulos astuttuani huomasin, että linnut olivat täällä paljon tuttavallisempia kuin kaupungissa. Sormeni jäätyivät edelleen, mutta työ oli silti helpottunut huomattavasti. Kävin linnunruokintapaikoilla sielä sun täällä ja kiersin puoli Ruissaloa. Sain kun sainkin kelvollisia ja joitain hyviäkin kuvia. Kun viimesessä paikassa otin kuvia en saanut mitään aikaan kun käsimotoriikka oli ottanut loparit kylmien työolojen takia. Kun sain vihdoin sormeni taas liikkeelle oli tuo joku harvinainen pieni töyhtöpää jo jättänyt paikan ja mennyt nukkumaan. Ruissalo hiljeni, ja aurinko oli jo matalalla. Otin vielä kuvan auringonlaskusta ja sain kyydin keskustaan liftaamalla. Ystävällistä väkeä <3

Koska olin yksin kotona tämän viikonlopun, sain vastata itse ruoistani. Päätin vihdoin toteuttaa kokkausaikeeni. Teen Raamenia! -Eli japanilainen ohutnuudeliruoka jossain keitossa jonka lisänä on aina jotain kiinteääkin kuten rapua-.
Sain apua Stokkan ruokaosaston myyjiltä ja sain uskottavat, vaikkakin täysin arvauksen ja fiiliksen pohjaiset ruoka-aineet kasaan. Kotiinpäästyäni väsäsin J-poppia kuunnellen ruokalajin, josta käytän Miso ebi raamen ka- nimeä. Käännös tuolle olisi Miso rapu raamenkö?
Se oli aika hyvää, hion vielä reseptiä jonka kirjoitin ylös.
Tämä fiilistelypuuha oli ihan pirun hauskaa! Kuuntelen edelleen tuntemuksiani vahvistavaa yltiöpositiivista japanilaista poppia.

PS: En kertaakaan käyttänyt kameran jalkaa, turha lasti. :P

Ore wa genki desu, (kyo)okage sama de! ;)

Tänä aamu oli erittäin kaunis. Ainakin täällä meilläpäin. Kun kävelin bussipysäkille aamulla siinä 7:30 maissa, koljin pitkin mitä kauneinta maisemaa. Se oli kuin lavastettu, sumua oli paljon, usva sana kuvaisi sitä paremmin, kaikki kasvit, niiden lehdet, korret ja varret oli päällystetty kiteisellä jäähileellä. Kaikki se hohti hopeaisena.
taivas oli syvän sininen, valot hohtivat tunnelmallisesti värittäen ympärillään olevaa usvaa. Kyödenpunojankadulla näin kauneimmat maisemat. Siellä kallio oli juuri oikean sävyinen, kun katsoin oikealle, näin maalausmaisen maiseman. Kuu oli täysi ja hohti kapleana, jää heijasti tuota kylmää valoa ja sumu pehmensi maisemaa. Kaikki värisävyt olivat täydellisyyteen hiottuna. Kauneinta mitä olen omilla silmilläni ikinä nähnyt.

Nojoo, otsikko oli japaniksi. Tunnustan, minä puhun nykyään japania, itsekseni. XP
Nyt kun osaan hitusen enemmän, kuin mitä olen satunnaisesti oppinut, käytän sitä lakkaamatta. Kerron nykyään lähes kaikki adjektiivinsisältävät asiat japaniksi. Jos jokin asia on hienoa, kaunista, tay typerää.
Yksi sivupersoonani ei ole unohtanut muistuttaaminus siitä, että tuo on suhteellisen ärsyttävää. Pitäisi kai hankkia kypärä, joku vielä käy moukaroimaan fanaattista pääparkaani saadakseen ylimotivoituneen japanin tavailuni loppumaan. :P

Mikä on kewliä? No tänään se, että saan kaikki rikkimenneet housuni paikattuna velan kuittauksena tarjottuani aiemmin ystävälleni tietoteknisiä palveluita. Siis, päivää, olen printteri. Kuluneen viikon aikana minua on myös kutsuttu Googleksi ja Altavistaksi, koska koulunkäytävillä on eräs, joka tykkää kysellä ja minähän aina vastaan.
Juuri kahlailen viimemetrejä kirjoitusmaratonissani. Koulun kaikki tutkielmat ym. on palautettu, vieläkun saisin erään kirja-arvostelun hyväksyttävään muotoon. Arvostelun tilaaja kun toivoo, että arvostelussa olisi tiettyjä asioita, mm kirjansuhde eu-byrokratiaan. No, yritän lauantaina saattaa tuon päätökseen.
Ja hups, tänään huomasin, että minulta oli vilahtanut ohi tapahtuma jos toinenkin, pari mielenkiintoista vapaaehtoista kurssia tarkeentaakseni.
Mutta nyt on perjatai, joka tarkoittaa sitä, että menen miittailemaan ystäviä ja hörppimään teetä mitä boheemimaisimmalla tavalla.
1/7 aika teehen, 6/7 aikaa jutusteluun.