Istuu hiljaa ajatuksiin vaipuen.
Hiljenee,
hetken aivan hiljaa vain on.
Muistot mieleen palaa,
läheisen ikiuneen liian aikasin nukkuneen.
Kasvot,
mieleen piirtyy, hymy, nauru, koko olemus edessäni sielun silmin on niinkuin ennen ollut on.
Kyynel vierii poskelle,
kaipuu tuska sieluun sattuu, kysymys miksi, miksi mieleen painuu hiljentäen.
Hiljentyy,
haudalle johon päättyy jotakin, kukat, lauseet siellä luetut kertoo kaipauksen, kyynelvirrat tuskan sen hetken tunteiden.
Hetken hiljaisuus,
aika kuluva muistot kultaa, hiljentyminen lopulta rauhan aikaan saa vaikka ikävä ikuinen sydämeen jää.