IRC-Galleria

mikä?

Nyt on galleriassakin kaveripyynnöt, joten on aina kaksi asiaa, mitä odottaa päivältä.

Tekee mieli kirjoittaa, mutta ei ole mitään, mistä kirjoittaa. Erittäin ärsyttävää.

Tämä tapahtuu nykyään aina, kun valvoo tarpeeksi pitkään. Tässä sitä vaan ollaan, ärsyttävä kutina päällä, mutta silti niin tyhjä olo.

Punnitsen vaihtoehtojani. Mistä voisin kirjoittaa? Ilmasto? No ei, ei mitään sanottavaa, en jaksa. Lähiaikojen tapahtumat? No ei houkuta. Täyttä shittiä, missä ei ole mitään sanomaa ja joka vain tuhlaa aikaani? Kyllä kiitos. Mutta en saa mitään turhanpäiväistä aihetta päähäni. Turhaantuminen alkaa. Olen väsynyt, mitään ei irtoa, ei nukuta, tekisi mieli seistä päällään ja huutaa, muttei jaksa. Tässä vaiheessa olen usein lomaöinä. Pidemmälle yrityksessäni en pääse, tähän pysähdyn ja tuijotan näyttöäni turhaantuneena. Miksi edes haluaisin kirjoittaa mitään? En ole koskaan pitänyt kirjoittamisesta. Yritän vain hakea huomiota, totean itselleni. Tähänkö on tultu, kerjätään huomiota netissä ei millään.

Väsymys ja internet eivät sovi yhteen. Nolaan itseni, mutta saanpahan sentään melkein kymmenen kävijää vieraslistalleni. Olen heikko ihmissielu etsimässä minääni. Internetissä kello aivan liikaa yöllä. Tässä olen, muuta en voi.

Selailin tässä vanhoja päiväkirjamerkintöjäni ja aloin miettimään. Olen vain kerran kirjoittanut mitään pitkää tänne, sekin oli valitusta (P-AbloY#blogcomments) polkupyörästä. Miksi näin on? Miksi päästän puoliksi ajateltuja puolikkaita lauseita päiväkirjaani?

Tässä asiassa meidän kaikkien pitäisi katsoa omaan napaamme. Miksi ihmiset ylipäätään käyttävät päiväkirjatoimintoa tällaiseen, kun lauseen voisi sisällyttää vaikkapa kommenttina omalle profiilisivullensa? Osana syystä on ainakin nykyään oma vieraskirja päiväkirjalle. Heti näkee, onko ketään kiinnostanut oma ajattelu tai oikeastaan sen puute. Jos kaiken lyhyen ajattelun laittaisi profiilisivulle, ei tietäisi, ketkä ovat keskittyneet ajatukseen, sillä lähellekään kaikki eivät kommentoi edes päiväkirjamerkintöjä. Nyt kun kaiken laittaa päiväkirjaosioon, näkee heti, ketkä ovat altistuneet tekstille.

Eniten minua ihmetyttää into käyttää kaikille tuttua kopioi-liitä toimintoa laittaakseen päiväkirjaansa esimerkiksi suosikkiyhtyeensä sanoituksia. Miksi näin tehdään? Mielestäni linkki sanoituksiin riittäisi, sillä eiväthän ajatukset ole kuitenkaan "copypastettajan" omaa tuotosta. Näin säästyisi myös varteenotettava määrä kovalevytilaa erinäisiltä servereiltä, laskujeni mukaan jopa 3TB minuutissa.

Joten "copypastettajat", jos luette tätä, vetoan teihin. Teidän avullanne voimme estää tai edes hidastaa mahdollista internetin ylikuormittumista ja näinollen säästää kymmeniä tuhansia ihmishenkiä kehittyneissä länsimaissa samalla hidastaen ilmastonmuutosta, sillä yksi gigabitti internetin välisessä siirrossa vastaa noin 10 kg hiilidioksidipäästöjä. Näin ollen pelkästään Suomesta voidaan lakkauttaa kolme hiilivoimalaa. Nämä hiilivoimaloita ylläpitävät energian ammattilaiset voidaan siirtää muihin töihin, kuten muihin energiaan liittyviin töihin. Toisin sanoen suuret ikäryhmät, jotka ovat juuri jäämässä eläkkeelle, pääsevät eläkkeelle, sillä entiset hiilivoimaloiden työntekijät ottavat työt haltuunsa, eikä ulkomailta tarvita lisätyövoimaa. Myös kivihiilen tuonti vähentyisi suunnattomasti ja ihmisille jäisi enemmän rahaa tuhlata, joten lama väistyisi. Suomi voisi näin ostaa Karjalan takaisin talousongelmista kärsivältä Venäjältä pilkkahintaan. Tänne voivat kaikki halukkaat suurten ikäluokkien edustajat muuttaa ja perustaa omia eläkeläiskaupunkeja, jolloin ei olisi pulaa vanhainkodeistakaan. Kaikki olisi hienosti.

Muistakaa tämä!

meinasin kirjottaa tänne jo melkee kolumnin, mut en jaksanu

do the doggy bounce

13.09.2008 16:16 <jonexon> mull on all hope is gone
13.09.2008 16:16 <jonexon> levy
13.09.2008 16:17 <jonexon> ei siin oo ku pari hyvää biisiä
13.09.2008 16:18 <jonexon> left behind levy on parenpi

tajusin just et mul on pitkä letti

Linux.

Jos et halua lukea tekstiä, mutta haluat tietää sen sisällön, lue viimeinen lause.

Huntin pyörä. Mitä siltä voi odottaa? Kaikessa on säästetty ja turhat lisät... no, niitä ei ole. Kyllähän Sen kuitenkin pitäisi toimia moitteettomasti vähintään 12 kuukautta, eikös? No ei, sanoo Sotka ja myy Jippoaan, joka tuhoutuu joka kulmasta heti. Kulutin rahaa, aikaa ja vähän rakkauttakin tähän rumaan kapistukseen. Sain siitä omasta mielestäni hienon omasta mielestäni halvalla ja helposti. Miten Jippo kiittää minua?

Kertomus alkaa Oulusta tai jostain. Oli se ennen Oulua. Ostimme asuntoautoreissuamme varten halvan, mutta kauhean Jipon. Tästä on tullut ikoni Suomessa halvasta hinnastaan ja tarttuvasta rap-biisistään. plää plää ajoin sillä ja tulin Oulusta junalla takaisin Kehä III:n sisäpuolelle erittäin mielelläni. Jippo on käytössä ja hyvin menee, kunnes takavanne vääntyi, ketjut lähtivät polkiessa ja kaaduin nätisti (pyörän uutuus, ketjut hakevat paikkaa). Mikäs siinä. Tuunaus alkaa. Jalka vaihtuu, harmaat värit vaihtuvat mustiksi, riisutaan turhat turhuudet pois, renkaat maastoiksi. Sitten puhkeaa kumi, hajoaa jarru ja avautuu rumpu (or wuteva). Pyörä pilaa mahdollisuutensa päästä päättötyöhöni.

Ymmärrän, että kaikki ongelmista on korjattavissa, ketuttaa vaan niin repkeleesti toi skeida.








Jippo ei pysy kasassa ja osta huntilla mieluummin käytetty jopo.