IRC-Galleria

Kielimatkat houkuttaa minua tällä hetkellä suuresti. Oh lord mikä nautinto : )
Erittäin ovelaa.
Kuuntelen Amorphiksen The Heaven Of My Heartia... huohhh.
En puhu, olen puhumatta, en anna ilmi mitään, tukin suuni, leipäläpeni, turpani, minkä vain tahdot, ihan sama, päätä sinä. : D
Ei omaa mieltä.
Kävellessäni asemalta kotiin... itsekseni... erään talon pihalla oli n. 5-vuotias lapsi joka rääkyi, järkytyin, tuli mieleen kauhuleffojen mielipuoli ipanat joiden silmät on kääntyneet huudosta nurin. Selvisi että pentu piti vastenmielistä ääntä, koska ei tahtonut koiran haukkuvan. Koira nimittäin alkoi haukkua kun kävelin ohitse. Se juoksi aitauksensa ääripäähän, minua kohti ja huusi tautisemmin kuin se lapsi, ja uskon että se stressaantui ihmisen poikasen oudosta käytöksestä ja sen seurauksena haukkui entisestään. Koiralla on erittäin yksinkertainen mieli. Se pitää ääntä jos sinä pidät, se liikkuu jos sinä liikut, se haluaa syödä silloin kun sinä syöt, se on leimautuva eläin. Tekee niin kuin traumat sallivat, ei uskalla omapäisyydessään tehdä mitään mikä menneessä on tuottanut mitään kielteistä sitä itseään kohtaan. Puolustautuu hampaat irvessä, kuola suupielistä tihkuen, kun harmittomasti heilutat koirasi nahkahihnaa. Vain, koska kerran satuit läimäisemään ystävääsi sillä kerran lenkkeillessäsi sen kanssa, ja kun se veti juuri siinä hihnassa liikaa toisen lajitoverinsa suuntaan, sinä läjäytit sitä remmillä selälle. Vain siksi jäykkäkouristus-ja rabiesrokotteesi tuli tapreeseen. Muutamalla tikillä selviät. Koirasi ei saanut edes sen vertaa. Unohdit tekosi heti sen tapahduttua.

Kotona täällä menee hermot.
Perkele, en enää tähän aikaan viitsi lähteä kävelyllekkään. Alkaa olemaan jo nyt melkoise pimeetä. Kumma juttu. Syksy. En missään nimessä valita...
Näkyy vain sisäänkirjautuneille... tallenna...