Meidät nuo muut unohtavat,
suru ja murhe muistavat.
Ne sydämiimme jäävät, niin kuin kuolleet unelmat.
Ohikiitävää kuin aika on tää kummallinen kaipuu,
se vaipuu taivaan taa kuin öinen kuu.
kertosäe:
Ei meitä voi, erilleen saada taivas maa.
Ei meitä voi, maailman meret erottaa.
Aina soi, rakkauden laulu kaunein tää
ja se ikuisesti pyytää että luoksein aina jää.
Ei meitä voi, erilleen saada taivas maa.
Ei meitä voi, maailman meret erottaa.
Aina soi, rakkauden laulu kaunein tää
ja se ikuisesti pyytää että luoksein aina jää.
Rakkauden ja ikävän sydämeen sain viiltävän,
kun vierelleni jäät sen tunnen kestävän.
Ohikiitävää kuin aika on tää kummallinen kaipuu,
se vaipuu taivaan taa kuin öinen kuu.
kertosäe
Ei meitä voi, erilleen saada taivas maa.
Ei meitä voi, maailman meret erottaa.
Aina soi, rakkauden laulu kaunein tää
ja se ikuisesti pyytää että luoksein
aina jää.