IRC-Galleria

Kaikki elämän kumppaninsa löytäneet ihmiset sanoo aina, että kyllä sen sitten tietää, kun löytää sen oikean. Ja oikeassahan ne kurjat ovat. Sitä vain tietää, että ton kanssa mä haluan tapella vielä 59-vuotiaana ja herätä sen kainalosta hikisenä elokuussa, kun tuulettimet ei toimi vieläkään. Tietää, että sen mä haluan, en ketään muuta. Piste. Mutta jos ei ole sille toiselle se oikea? Mitens sitten suu pannaan... Mutrulle ainakin.

Pikkusiskon kanssa juteltiin, että kyllä se on nytten se oikea. Mutta kun ei se tykkää musta. Siis sillain. Ainakaan vielä. Ehkä. Nerona pikkusisko sitten kertoi, miten asiat hoidetaan:" tekstaat sille, et I like you so much. i love you so so much. Ja sit se vastaa, et I love you so much too, aletaaks olee? Kyl mä nää asiat tiiän, mä oon kattonu telkkaria!" olisipa se yhä yhtä helppoa...

Ala-asteella mentiin vaan kaverin kanssa pojan luo ja sanottiin, et ei olisiks mun kaa, ku sä oot kuulemma ollu Jennin kaa päivän, niin mä haluun olla parempi ja olla kaks päivää. Siitä sitten oltiin kaks päivää+puoli vuotta yhdessä ja se oli kyllä tän astien elämän paras kokemus miehistä mitä on saanut. Se oli seurustelua sen vuoksi, että piti siitä toisesta, ei siksi että sillä toisella on isot tissit tai on coolia nuolla pitseriassa. Tehtiin yhdessä asioita siksi, että haluttiin olla sen toisen kanssa, ei siksi, että mäytetään muille kuinka mulla on joku. Se oli muutakin kuin seksuaalisia ajatuksia ynnä muuta sellaista, se oli toveruutta. Sellaista ei vaan enää tunnu saavan.

Mistä sitten tietää, että Hän on se oikea. No, ainakin siitä, että ainakun joltain tulee viesti toivoo, että oispa se Hän. Aina kuullessa jonkun krjautuvan meseen ryntää katsomaan oisiko se jo Hän. Jokainen päivä näkemättä Häntä tuntuu olevan painajainen. Silmien sulkeuduttua näkee vain Hänen kuvan. Jokainen solu kaipaa Hänen läheisyyttä ja jokainen kosketus on piirtynyt mieleen. Hänen vuokseen on elossa vielä tänäkin päivänä ja Hänen takiaan jaksaa nousta ylös vuoteestaan. Hän on samalla kaikkein ärsyttävi ja mahdottomin ihminen ja kuitenkin Häntä on pakko vain rakastaa. Siitä sen tietää ainakin.