IRC-Galleria

50-luku
[ ] Autot ovat kivoja.
[ ] Asun maalla.
[ ] Seuraan urheilua, etenkin olympialaisia.
[ ] Olen lukenut Tuntemattoman sotilaan.
[ ] Chevrolet on paras!
[ ] Jollakin perheestäni on moottoripyörä.
[ ] Minulla on nahkatakki.
[x] Omistan poolopaidan.
[x] Minulla on koululaukku repun tilalta.
[ ] Rock'n roll on parasta!
TOTAL: 2

60-luku
[ ] Mekot ovat ihania.
[x] Pidän paljon mustaa ja valkoista.
[ ] Kuviolliset vaatteet ovat hienompia, kuin yksiväriset.
[ ] Käytän hiuspantoja.
[ ] Käytän paljon ripsaria.
[x] Käytän mieluiten matalia kenkiä.
[ ] Levyraati on/oli hyvä ohjelma.
[ ] Lemon on/oli hyvä yhtye.
[ ] Käytän tai olen käyttänyt LSD:tä.
[ ] Olut on hyvää.
TOTAL: 2

70-luku
[x] Omistan pillifarkut.
[ ] Minulla on pitkät hiukset.
[ ] Käytän usein urheiluvaatteita arkivaatteina.
[ ] Korkeakorkoiset kengät on hot tai jotain sinnepäin..
[/] Taskustani löytyy aina kampa.
[ ] Omistan Marimekon pallopaidan.
[ ] Hiukseni ovat usein kiinni.
[ ] Vakosamettivaatteet ovat suosikkejani.
[x] Minulla on ollut / on permanentti.
[ ] Omistan myös todella leveälahkeiset housut.
TOTAL: 2 ½

80-luku
[x] Pallokuvio on hienoa.
[x] Kotonani on tietokone.
[x] Olen käynyt kuntosalilla.
[ ] Minulla on jotakin seuraavista vaatemerkeistä: Kappa, Lacoste, Levi's, Benetton, Hugo Boss.
[x] Minulla on / on ollut permanentti.
[x] Pidän värikkäistä vaatteista.
[/] Neonvärit ovat hienoja.
[ ] Omistan Michael Jacksonin levyn/vinyylin.
[ ] Olen nähnyt Hohdon.
[x] Olen tilannut pizzaa kotiin.
TOTAL: 6½

90-luku
[ ] Kannatan EU:ta.
[ ] Olen ollut ensiapukurssilla tai luovuttanut verta.
[ ] Olen elänyt laman aikana.
[ ] Pidän Apulannasta.
[x] Pidän Zen Cafésta.
[ ] Läskipohjaiset kengät ovat lähellä sydäntäni
[x] Omistan jojon.
[x] Olen joskus leikkinyt jojolla.
[ ] Prinsessa Dianan kuolema koskettaa yhä minua.
[x] Kotonani on tietokone ja internet.
TOTAL: 4

2000-luku
[ ] Kuuntelen enimmäkseen rock-musiikkia.
[ ] Haaveilen trimmatusta vartalosta.
[x] Vaatetyylini vaihtelee usein.
[x] Meikkaan.
[ ] Olen käynyt plastiikkakirurgilla.
[ ] Voisin mennä plastiikkakirurgille.
[ ] Minulla on/on ollut syömishäiriö.
[ ] Tilaan kotiini jotakin naistenlehteä.
[ ] Olen sitä mieltä, että lihavuus on itsehillinnän puutetta.
[/] Käyttäydyn yleensä huonosti.
TOTAL: 2½


_______________________________________________________________________________

oho, olen 80-luku... Eihän se mistään näykkään. Oltiin menossa lauantaina Wake Upiin ja istuin siinä kuskin vieressä. Ja takapenkiltä kaveri sanoo, että hei, te ootte ihan ku joltain menneeltä vuosikymmeneltä ku kattoo täältä takaa. Kahdeksankymmentäluku oli hauskaa. Mitä meillä nyt on? Valkoista, mustaa, harmaata. Tai sitten olet joltain menneeltä vuosikymmeneltä. Kiitos.

Vihdoin ollaan saatuu sekin luku loppuun. Joskus menee vaan lopullisesti hermot johonkin, tapahtuu jotain, mitä ei vain saada enää korjattua ja sitten se on ohi. Ihmissuhteissa on kaksi osapuolta. Tässä suhteessa ei aina tuntunut siltä-joskus tuntui, se oli ihanaa, mutta valtaosan ajasta minä yritin liikaa ja toinen liian vähän.


Suhteemme on aina ollut... mielenkiintoinen. Rakastan sitä ihmistä enemmän kuin monia, mutta se ei vaan toiminut. Jatkuva loukkaaminen puolin ja toisin saa nyt riittää. Aina ei onnistu, vaikka kuinka tahtoisi. Yksi syy, miksi näin kävi oli arvostus, toinen hiukset. Ne tuntuvat olevan mieletön ongelma sille. Mitä väliä yksistä hiuksista? Nehän kasvaa jatkuvasti ja ei tärkein ole se, miltä näyttää, vaan se, mitä on sisältä. Mutta valitettavasti kumpikaan meistä ei ollut kovin kaunista sieltäkään.

En tiedä ketä syyttää (yksi sanoisi nyt, että ei etsitä syyllisiä, vaan koitetaan ottaa oppia ensikertaan). Itseään olisi niin helppo syyttää, koska no, se olisi vaan. Ja jos syyttää sitä toista, niin se tuntuu hirven väärältä, mutta hitto vie, onhan siinäkin syytä. Joten molempien vika. Sitä miettii vaan, että miksi meidän piti ylipäätään edes tutustua. Ehkä siitä jotain oppi.

Vinkki, miten saat ihmisen lopullisesti pois elämästä: poista sen numero kännykästä. Toimii. Mesestäkin kannattaa ja laittaa galleriassa mustalle listalle jos mahdollista, mutta sitten toisaalta, ainakaan itse en mesestä uskalla poistaa, sillä jos sittenkin... siitä tulisi vielä joku päivä jotakin. On mulla se puhelinnumerokin vielä sinänsä tallessa, mutt hieman kauempana, kuin pikavalinnoissa, tai luettelossa.

Kaikki elämän kumppaninsa löytäneet ihmiset sanoo aina, että kyllä sen sitten tietää, kun löytää sen oikean. Ja oikeassahan ne kurjat ovat. Sitä vain tietää, että ton kanssa mä haluan tapella vielä 59-vuotiaana ja herätä sen kainalosta hikisenä elokuussa, kun tuulettimet ei toimi vieläkään. Tietää, että sen mä haluan, en ketään muuta. Piste. Mutta jos ei ole sille toiselle se oikea? Mitens sitten suu pannaan... Mutrulle ainakin.

Pikkusiskon kanssa juteltiin, että kyllä se on nytten se oikea. Mutta kun ei se tykkää musta. Siis sillain. Ainakaan vielä. Ehkä. Nerona pikkusisko sitten kertoi, miten asiat hoidetaan:" tekstaat sille, et I like you so much. i love you so so much. Ja sit se vastaa, et I love you so much too, aletaaks olee? Kyl mä nää asiat tiiän, mä oon kattonu telkkaria!" olisipa se yhä yhtä helppoa...

Ala-asteella mentiin vaan kaverin kanssa pojan luo ja sanottiin, et ei olisiks mun kaa, ku sä oot kuulemma ollu Jennin kaa päivän, niin mä haluun olla parempi ja olla kaks päivää. Siitä sitten oltiin kaks päivää+puoli vuotta yhdessä ja se oli kyllä tän astien elämän paras kokemus miehistä mitä on saanut. Se oli seurustelua sen vuoksi, että piti siitä toisesta, ei siksi että sillä toisella on isot tissit tai on coolia nuolla pitseriassa. Tehtiin yhdessä asioita siksi, että haluttiin olla sen toisen kanssa, ei siksi, että mäytetään muille kuinka mulla on joku. Se oli muutakin kuin seksuaalisia ajatuksia ynnä muuta sellaista, se oli toveruutta. Sellaista ei vaan enää tunnu saavan.

Mistä sitten tietää, että Hän on se oikea. No, ainakin siitä, että ainakun joltain tulee viesti toivoo, että oispa se Hän. Aina kuullessa jonkun krjautuvan meseen ryntää katsomaan oisiko se jo Hän. Jokainen päivä näkemättä Häntä tuntuu olevan painajainen. Silmien sulkeuduttua näkee vain Hänen kuvan. Jokainen solu kaipaa Hänen läheisyyttä ja jokainen kosketus on piirtynyt mieleen. Hänen vuokseen on elossa vielä tänäkin päivänä ja Hänen takiaan jaksaa nousta ylös vuoteestaan. Hän on samalla kaikkein ärsyttävi ja mahdottomin ihminen ja kuitenkin Häntä on pakko vain rakastaa. Siitä sen tietää ainakin.

Päätökset ovat ehkä kauheinta tässä maailmassa, heti maksalaatikon jälkeen. Kuinka sitä varmasti voi tietää, että tahtooko suklaajäätelöä vai mariannepussin? Alkaako seurustelemaan vai odottaako vielä muutaman vuoden? Joku päätös voi olla sellainen, että se pilaa tai parantaa koko loppu elämän. Jos vaikka miettii ihan vaan sitä, että jos äiti ja isä ei ois just sinä päivänä päättänyt kerrata avioliiton iloja taas läpi, niin ei olisi tätäkään simoa syntynyt tähän kurjaan ja kuitenkin niin antoisaan maailmaan.

Kuinka sitä tietää päättääkö oikein? Kokeilemalla vain, vai häh? Turhuus sanon minä. Jos kahdessa vaihtoehdossa on molemmissa hyvät puolensa, niin kumpi pitää valita. "Rukoile, että käy niinkuin kuuluu"... Mutta kun Herra Iso Herra näyttää olevan hiljaa niin usein... Tulis joskus kasvotusten juttelemaan, eikä aina vain antaisi niitä saakelin vihjeitä, joista ei hullukaan ota selvää. Okei, profeetat on asia erikseen. Ei vaan voi tietää mitä pitäisi tehdä.

Kun vielä maksaa 55 €, plus matkat, eikö silloin kuuluisi päättää sen asian hyväksi, mihin maksaa? Mutta kun joku hieman pienimpi iso herra vetää toiseen suuntaan... Osaisi sekin päättää mielensä kunnolla, niin olisi munkin helpompi päättää omani.

nyyh, missasin maanantain :)


Jonain päivänä sitä huomaa eläneensä elämän. Ehkä sellaisen kuin tahtoi, ehkä sellaisen mitä katuu. Yhtä kaikki on elämä eletty. Sori vaan!

Kirahvit ovat raidallisia hupakkoja
ne kirmaavat ympäri savannia
nyhtäen Afrikan viimeisiä heinätukkoja


Ratsastetaan kilpaa mangusteilla
kohti viimeistä auringonnousua
ennen kuin aamu saa meidät kiinni

Kotiin tuliaisiksi seepra
että annakin saa palan Afrikkaa.

Poika, mies, jätkä, kundi, ukko, äijä, nuorukainen, nuorimies, urospuolinen ihminen… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Miksi siis tuo vastakkainen sukupuoli on saanut niin monta eri nimitystä? Kuinka monta kertaa onkaan tultu ajateltua, että miksi, miksi on luotu kaksi niin erilaista ihmistä ja vielä tarkoituksena olisi pariutua sen toisen kanssa? Montako kertaa on ajateltu, että voih, kun voisi lähettää kaikki miehet kuuhun. Tai jotain vielä pahempaa...

Kuitenkaan ei olisi elämämme mitään ilman miehiä. Ei olisi mitään minkä vuoksi elää, mitään minkä takia saisi valittaa. Liioittelenko? Mietitäänpäs hetki.

Ensinnäkin äitisi ei olisi saanut sinua aikaan ilman isääsi, tai sitä iloista luovuttajaa, joka hieman purskautti kuppiin. Miehiä kummatkin joka tapauksessa. Entäs sen jälkeen? Ala-asteella pojat ovat yyh, mutta keistä sitä puhutaan tyttökavereiden kanssa välitunnilla ja koulun jälkeen? Yläasteella poikiin kiinnostus kasvaa. Kun biologinen kehitys saa hormonitoimintasi kiihtymään, alkaa myös seksuaalinen kiinnostus poikia kohtaan kasvamaan. Ysillä ja varsinkin peruskoulun jälkeen alkaa kuulua sanat ”mä oon niin puutteessa” ja monet alkavat seurustelemaan vakavammin. Jossain vaiheessa mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Miehestä on tullut sinulle arkea. Jos ei ole löytynyt sitä oikeaa, niin et ole silti jäänyt täysin osattomaksi miehistä. Naapurinsedät flirttaavat kovasti ja todennäköisesti kaveriporukassanne on molempaa sukupuolta. Eli pojat, miehet, jätkät, kundit, ukot, äijät, nuorukaiset, nuoret miehet ja urospuoleiset ihmiset ovat elämässämme vahvasti mukana.

Usein ajatellaan, että naisia on vaikea ymmärtää, totta, mutta miehiä on paljon vaikeampi ymmärtää. Itselläni on useita hyviä miespuolisia ystäviä ja olen käyttänyt useita päiviä, että olen ymmärtänyt, mitä Hän on sanonut tai tehnyt. Saatat ajatella, että no, sähän oot tyttö, et sä voi ymmärtää miehiä, mutta kun parhaan ystäväni poikaystäväkään (olemme siis ihan tuttuja keskenämme, vaikka hän kuullostaakin nyt serkun-kummin-kaiman-kissalta) ei pysty ymmrtämään Hänen toimiaan. Otetaan esimerkki: Olen Hänen kanssa keskustellut siitä, kuinka Hänen toimintasa saa minut pitämään Hänestä enemmän kuin vain ystävänä. Enemmän, kuin ehkä itse pidän Hänestä. Hän sanoo ymmärtävänsä ja laittaa viimeiseen viestiin hyvää yötä, rakas. !!! Mitä ihmettä, sanon minä. Mitä Hän oikein aikoo? Saada minut ihastumaan lisää vai? Mietit nyt, että kuules tyttö, poikahan on ihastunut sinuun, mutta Hän on omalla suullaan sanonut, että olen kiinnostunut sinusta ihan vain ystävänä/kaverina.

Mieheen pitäisi laittaa käyttöohjeet, ennen kun niihin alkaa tutustua. Niissä voisi lukea yleisohjeet ja sitten vielä henkilökohtaiset muutokset. Mm se, että miehet rakastavat läheisyyttä. He hakeutuvat sellaisten naisten tykö, ketkä ovat auliita antamaan palasen rakkauttaan ja lämpöään. En tarkoita, että he ovat huoria, vaan ottavat mielellään vastaan halauksia, istuvat lähellä ja silittävät päätä. Tytöstä nimittäin alkaa tuntua tälläisen huomion jälkeen, että poika on kiinnostunut hänestä, mutta väärin. Mies on kiinnotunut siitä läheisyydestä. Tyttö on hänelle kuin äiti, tai automaatti, josta voi ottaa rakkautta mielinmäärin, niin että syntyy enempää. Toki hänellä on myös "se oikea" kenen kanssa hieman nysvätään, mutta jos hän ei ole hermostunut seurassasi, et ole se oikea. Jos hän ei ole kohtelias sinulle, et ole se oikea.

Kuitenkin, jos mies fiksuuntuu, voi sinusta tulla se oikea. Miehet nimittäin kuvittelevat, että se oikea tulee taivaasta, harppujen ja lyyrien säestämänä, kultahohtoisena ja pilvien keskeltä. Jos olet hänen ystävänsä, et siis ole tullut tällä tavalla. Onneksi kaksilahkeiset kuitenkin viisastuvat ajan myötä, sillä jos näin olisi vain murto-osa miehistä päätyisi naimisiin ja lisääntymään. Lopulta monet nimittäin huomaavat, että se tyttö, joka on ollut vierellä monta vuotta, tukenut vaikeimpina hetkinä, iloinnut yhdessä uudesta autosta, onkin juuri se oikea, jota on aina etsinyt. Toivoa siis on.