Blablablabla. Taas hajottaa joku juttu. En vaan jotenkin tiedosta että mikä se juttujuttunen on. Mietityttää vain kaikki. Nukuin viime yön kauhean huonosti, oli kuuma ja näin pahoja unia entisestä hellusta. En tykkää. Tuntuu ettei oo taaskaan saanu mitään aikaseksi vaikka oon koko päivän heilunu ko hullupäinen. Sain kuitenki raahauduttua suihkuun. Vihaan hiusten pesemistä btw, ja kaikkia kiinnostaa. Miks en osaa tehä mitään kunnollista tunneanalyysiä' ikinä?? Paitsi että ku luen noita vanhempia merkintöjä, rupeen miettimään että kuka helevetti ne on kirjottanu. Joku yltiöromantikko tai vain angstiteini, dunno sit... :D
Miksi koskaan mikään ei mene niinkuin toivoisi? Kaikki on niin sekavaa. Inhoan yllätyksiä yms. Mutta toisaalta, tappavan tasainen tylsyyskään ei ole kovin muksaa. En ole koskaan tyytyväinen...? Mutta sitten toisaalta tuntuu että olen. Huoh. Teini-ikä maybe. Ehkäpä se alkaa helpottaa iän myötä. Ajatukset sekoilee. Pim, olen hullu. Tai sitten täysi idiootti, koska hulluilla on halvat huvit, mutta idiooteilla ilimaset, ja suurin osa meikäläisenkin huveista on ilmasia. Mielenkiintoista. Tekisi mieleni juhlia. Juhliminen kun on suhteellinen käsite.
Mietin tässä Simone de Beauvoirin ajatuksia, ja oon melko lailla samoilla linjoilla. Miksi nainen on aina toinen? Naisen oma kehokin on naista vastaan kerran kuukaudessa. Ihan niinkuin miesten kanssa ei olisi tarpeeksi hankalaa. On niillä helppoa. Ne perkeleet.