Oon niin vihanen, niin täynnä vihaa että voisin räjähtää. Räjähänki jos en saa sitä ulos.
Vituttaa, ku sen vihan ja raivon nieleskelee takaisin piiloon, ja on sitten ihan toimintakyvytön ameeba. Huomasin, että oon tuolla samalla raivolla menny yli puoli vuotta elämässä etteenpäin, varsinki nämä viimeset kuukauvet. Pelkästään sillä, että oon helevetin vihanen, turhautunu ja suorastaan murhanhimoinen.
Nyt välillä tulee sellasia hetkiä, että oon yhtä vihainen ku piimäpurkki. Tyyni ja rauhallinen, mutta se ei ole kivaa! Eikä sillon saa mitään aikaseksi. Kouluhommiaki saa tehtyä paljon paremmin, ku ne tekee apinanraivolla. Rauhallisuus lamauttaa. Ihan perseestä.