IRC-Galleria

"hei nuori luonnon ystävä, haluathan ottaa selvää myös niistä rikkauksista joita ainutlaatuiset kalavetemme kätkevät..."

Aiku ihanaa. Ja minähän en kalasta. Paitsi ongella.

"Joko tunnet saaliin painon sormissasi?"

Voi vittu tätä vitun talvea. *viil* Räkä vuotaa, yskittää, ääni loppuu ja kurkkuun sattuu. Ja kaikki johtuu siitä, ko ulkona on kylmä, pimeä ja sitä valkosta sontaa metritolkulla. Ja jotku jaksaa jauhaa talven ihmemaasta ja läpäläpälässynmussun. KESÄLLÄ ON LÄMMINTÄ, VALOSAA ja ei oo kesäflunssaa. Tai ainakaan se ei estä ulos menemistä. Ihanku meikäläinenki muka raahais ihraisen perseeni ulos talvella, hohohoo. Itse asiassa raahaan, mut vain sillon ku on aivan totaalisen pakko.

Ja joulu on edelleenki perseestä. On muute edelleen ne vitun joululahjat ostamatta. Jos ostais ne tästä lähin kesällä, ni ei ainakaan menis viime tippaan? Tosin se et pitäs sit muistaa joulun alla et mihin vittuun ne sillon juhannuksena oikeen jemmas. :| Elämä on.

Saatanan mummot perkele! Tapan joka ikisen eläkeläisen joka tulee urputtamhaan mulle vielä. Ihanko ei vituttas tarpeeksi raahata noita vitun mainoksia selkä vääränä, ja sitte tulee vielä joku helvetin rupiperseinen mummo kätiseen ku en aukase sille ovea. Vittu, pitäskö mulla olla jotku helvetin ovenaukasulonkerot, ku molemmissa käsissä on urkkakassi täynnä jotain vitun JOULUmainoksia vittu. Sitte vielä. Ne helvetin riippatissiläskikasat kätisee ku tulee lunta rappuun, voi jumalauta se on ihan normaalia! En varmaan oo ainoa joka niissä rapuissa kävelee. Ja mulle on aivan vitun sama vaikka joku helvetin ryppyläjä löis sen mädäntyneen kallonsa lattiaan ja kuolis. Loppus ainaki se perkeleen kätiseminen. "Nykyajan nuoret on niin hirveitä", miksei koskaan puhuta nykyajan huonosti kasvatetuista vanhuksista?!

Eniten vituttaa sauvakävelevät mummojengit. Ne valtaa koko tien, ja sitte ruvetaan kätisemään jos haluaa ohi päästä ja erehtyy rimputtaan pyörän kelloa. "HYI KAUHEE KU MELKEIN SYDÄNKOHTAUS TULI!" relax mamma, ota nitro tai kaks. Ja ne ei ees varo. Ja päivittelevät ku meillä nuorilla on niin kauhee kiire koko ajan. Mikäköhän niillä sitten on, ku ne etuilee kassajonoissaki. Ja yleensäkki joka jonossa, vedoten siihen että vanhempia pitää kunnioittaa. Rupee oleen mun kunnioitukset aika nollissa. Onneks mun oma mummo on kaikkee muuta ku tommonen saatanan kärttynen pukamaperse.

Ok, yritän tästä lähtien olla raivostumatta kun puhutaan joulusta.
Kaverini:
-Mitä haluat joululahjaksi?
Minä:
-Maailmanrauhaa, tasa-arvoa, hirtettävän joulupukin ja sen ettei joulua enää ole. Koskaan.
Kaveri:
-Älä ny oo tommonen!

Ja sit se vissiin möksismöksis. Hillitse itsesi neitihyvä. Kohtahan tämä hössötys on ohi. Enää tammikuun "Nyyh,semenijo"-hössötystä, ja sit taas saa ainaki puoli vuotta olla rauhassa ennen ensimmäisten joulumainosten kilahdusta postilaatikkoon.

JOKU VITUN JOULU VOI JUMALAUTA! *paukuttaa päätä seinään* Oikeasti, tämä pahenee päivä päivältä. Yhä enemmän takovat mun pienoiseen läskipäähäni sitä että joulu on tulossa, enkä pääse karkuun, ihan kuin en tietäisi sitä jo valmiiksi.

Joulukorttien kirjoittaminen aiheuttaa fyysistä pahoinvointia. Ihan oikeasti. Oon saanu jo kaks kirjotettua ja melkein yrjösin. Oon allerginen joululle, eli mun on pakko päästä kuuhun. Se taitaa olla ainoa paikka jossa ei vietetä tämmöstä paskaa stressi&kulutusjuhlaa. En jaksa löytää joulusta enää mitään hyvää. Jouluruuatkin rupeaa maistumaan vauvanmössöruuille ku joutuu mänttäämään niitä viikkotolkulla. Älkääpä vedotko siihenkään.

Onneksi on perjantai. Pari päivää ilman hösötihösötimussunmussun joka perkeleen tuutista. Pidän telkkarin kiinni. Pysyn visusti kotona. Paitsi huomenna. Ami <3

Rasittavia nämä lomat. Tavallaan. Tulin siis eilettäin kotio, ja tuntuu ihan et tänään olis ollu maanantai. Onneks alko koulu vasta puol kymmeneltä ^^ (nyt soi: Schniiii schnaaa schnapiiiipii)

Mut tjoo... Tiesittekö et koti-illat on ihania? :) Rakkaan kanssa leffoja katsellen <3 Tykkään siitä pojasta. Ja kukaan ei voi sille mitään, buahaha. Eikä varsinkaan sille että se tykkää takas <3 Ikävä on kova kamala.

Blablablabla. Taas hajottaa joku juttu. En vaan jotenkin tiedosta että mikä se juttujuttunen on. Mietityttää vain kaikki. Nukuin viime yön kauhean huonosti, oli kuuma ja näin pahoja unia entisestä hellusta. En tykkää. Tuntuu ettei oo taaskaan saanu mitään aikaseksi vaikka oon koko päivän heilunu ko hullupäinen. Sain kuitenki raahauduttua suihkuun. Vihaan hiusten pesemistä btw, ja kaikkia kiinnostaa. Miks en osaa tehä mitään kunnollista tunneanalyysiä' ikinä?? Paitsi että ku luen noita vanhempia merkintöjä, rupeen miettimään että kuka helevetti ne on kirjottanu. Joku yltiöromantikko tai vain angstiteini, dunno sit... :D

Miksi koskaan mikään ei mene niinkuin toivoisi? Kaikki on niin sekavaa. Inhoan yllätyksiä yms. Mutta toisaalta, tappavan tasainen tylsyyskään ei ole kovin muksaa. En ole koskaan tyytyväinen...? Mutta sitten toisaalta tuntuu että olen. Huoh. Teini-ikä maybe. Ehkäpä se alkaa helpottaa iän myötä. Ajatukset sekoilee. Pim, olen hullu. Tai sitten täysi idiootti, koska hulluilla on halvat huvit, mutta idiooteilla ilimaset, ja suurin osa meikäläisenkin huveista on ilmasia. Mielenkiintoista. Tekisi mieleni juhlia. Juhliminen kun on suhteellinen käsite.

Mietin tässä Simone de Beauvoirin ajatuksia, ja oon melko lailla samoilla linjoilla. Miksi nainen on aina toinen? Naisen oma kehokin on naista vastaan kerran kuukaudessa. Ihan niinkuin miesten kanssa ei olisi tarpeeksi hankalaa. On niillä helppoa. Ne perkeleet.

Hei, minäkin olen ihminen! Hei, minullekkin voi puhua! Hei, minäkin haluan tulla kohdelluksi tasavertaisesti muiden kanssa! Hei, huomaa mut!!

Siinä. Vituttaa. Kuolkaa pois. *angstviilnyyh* Ei vain jaksa ymmärtää mikä oikeen on vikana. Saa kai ihminen omat mielipiteensä ilmaista perustellusti, ilman että leimataan hulluksi? Mutta jos tämä johtuu siitä etten ole sopivan näköinen, niin se ei todellakaan ole minun ongelmani, mitähän lie kertoo ympäristöstä... En edes haluaisi olla tylsä ja typerä barbienukke.

Voi että kun se olisikin helppoa. Sitä sortuu liian usein elämään haaveissa ja tulevassa. Joskus leikittelyni menee vuosien päähän, joskus vain viikonloppuun. "On niin helppoo tyytyy siihen mitä on", haluan kaiken tai en mitään. En tyydy armopaloihin, mikä sinällään voi olla jopa typerää.Ehkä minä pian saankin kaiken... Ihan kaiken mistä olen aina haaveillut. Ja opin odottamaan vaikka se tuottaakin tuskaa. Olenhan jopa oppinut vihdoin ja viimein että mitä se rakkaus on. Kiitos siitä tiedätkylläkuka. <3

Joskus kuitenkin tuntuu että olen saanut liikaa ja liian nopeasti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Mitään en kadu, eikä minulla ole syytäkään, koska en ole tehnyt mitään väärää. :) Ja jos joku niin kokee, olen syvästi pahoillani. Pyydän anteeksi jos minulle tullaan sanomaan että mitä olen tehnyt väärin, ja saan ehkä jopa mahdollisuuden selittää. Mennyt elämä on mennyttä,mutta joitakin asioita ei saa pyyhittyä mielestä ja joitain asioita menneessä todellakin kadun. On sitä kuitenkin kasvanut ihmisenä tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana... Erityisesti viimeisen 7kk:n aikana... :) Puhjennut suorastaan kukkaan... ;)

Fauneria ei enää ole.
Lepää rauhassa ukkoseni, nyt ei yskitä enää...