Elämä on kuin askeleet hiekkarannalla. Annan katseeni vaeltaa taaksepäin. Seuraat katsettani. Siellä näkyy kahdet askeleet vierekkäin, mutta jossain kohdissa toiset häviävät.
Sinä kysyt: "Miksi en näe kuin yhdet askeleet välillä? Missä olit silloin kun minulla oli vaikeaa?"
Mietin ja vastaan sinulle: "Silloin kun sinulla oli vaikeaa, en jättänyt sinua yksin. Nuo jäljet jotka näet, ne ovat minun. Kannoin sinua silloin, kun et jaksanut enää itse jatkaa matkaa."