Kehitin sitten itselleni uuden vaivan, kylkiluun murtumaa ei oo aiemmin ollutkaan. Ja pelkkä selkävaiva alkoikin jo tuntua liian helpolta... Tosi turhauttavaa, kun tuntuu että elämä on pelkkää kipuilua. Välillä on sellainen olo ettei vaan jaksa, kaikki tekeminen vaatii niin paljon enemmän energiaa. Ja paljon joutuu jättämään tekemättä, kun ei vaan pysty. Tai jaksa. Jos jotain hyvää hakee niin ei oo ollut heinäkuun jälkeen päänäsrkyä, näillä kipulääkeannoksilla.
Väsyttää mut ei löydy sellaista asentoa jossa voisi nukkua. Asennon vaihtaminen koskee ihan helvetisti.
No mutta, yritetään silti hymyillä. Huomenna ehkä on taas parempi päivä. Ja hyvnhän asiat loppujen lopuksi on... Kun miettii miten ne voisi olla.