"miksi...miksi päivästä toiseen,mietin,mietin että pitäisikö...pitäisikö sittenkin vain luovuttaa? Käpertyä peiton alle ja antaa asioiden olla. Levätä hetki,sulkea silmät ja tuntea rauha. Kun katson peiliin,niin mitä minä siellä näen? Nuoren naisen jonka tunteista ei saa selvää, pelkää muita ihmisiä, joka pelkää tunteitaan, muiden kritiikkiä, sitä että tulee hylätyksi. Näen sen nuoren naisen silmissä murheen kyyneliä.Silmissä näkyy pettymys,yksinäisyys ja se, että sydän on murskattu miljooniin pieniin palasiin. Hän kulkee ulkona yksin,kalpeana,kukaan ei huomaan häntä eikä hänkään huomaa ketään. Katkeruuden kyyneleet valuvat poskia pitkin. Miksi? Miksi näin tapahtuu juuri hänelle? Miksi? Hän kaatuu pehmeään lumihankeen. Sulkee silmänsä. Ei pelkoa,ei tuskaa,ei mitään enää ikinä. Tällä tavalla se nuori nainen päätti elämänsä"