Moi!
Ai perskutarallaa kun oli jo kevään tuntua rinnassa ja sydän tykytti hormoneja heitellen aurinkoisesta säästä mutta ei tintti sentään minkä teki! lumet naamalle ja maiharit paskana.. mulauksia ja sohjolunta sukissa, voi elämän kevät!
Lauantaina oli mukava keikka oranssilla, yleisöä oli hyvin ja meininki kova, ja papukaijamerkit irstaille sienipäille lavan edessä, huh ei tuollaisia ollut minun nuoruudessani. Roctum oli kova; vessapaperia, ylipainoa ja miehekästä eritettä joka puolella, lava suorastaan hyllyi!
Sunnuntaiksi san fransiscoon, ei vaan promokuvauksiin, kyllähän siinä räpsittiin kunnes valostandi lamppuineen ja varjostimeen teki 2000 euron loven studion lattiaan, ai perrrrkele! vakuutus korvaa ja elämä jatkuu, parin viikon päästä uudet sessiot mutta ai että kyllä oli hauskaa. En tiennyt että valokuvamallina olo voi olla noin huumaavaa ja sairaslomaa aiheuttavaa, basistilla viikon sairasloma, polvi paskana kun pälli hyppäsi polvet edellä basso kaulassa maahan ja minulla legendaariset edwinit ( limppu tietää ).
Arki alkoi ja ilo loppui, tänään oli töissä " tyhjä bambunoksa " päivä. Yritin säteillä pimeyttä ja pelotella rumat näytteilleasentajat tiehensä, meditointia inva-wc:ssä ja tupakointia maisemapaikalla, kyllä se arkikin voi olla mukavaa kun osaa vain katsella sitä oikein ja repiä työn tuskista kaikki friikimmätkin ilot irti. Kuitenkin on myönnettävä että pikkuhiljaa nuo villikset ovat alkaneet vituttamaan. Kesä, käsken sinua, tule!