IRC-Galleria

istun hiljaa kahvilassa ja edessäni seisoo kylmäksi mennyt kahvi. En ole koskenut siihen vielä kertaakaan ja lähellä seisova tarjoilija katsoo minua kummaksuvasti. Antaisin katsoa, vaikka ei tässä mitään erikoista ollut. Kaikki oli aivan samanlaista ja normaalia, kuten ennenkin. En jaksanut kohottaa kättäni kahvimukin ympärille, vaikka olinkin maksanut siitä kolme ja puoli euroa. Kallista, kallista.
Päässäni pyörivät erilaiset ajatukset. Ajatukset huomisesta, virheistä ja siitä, mitä söisin tänään.
Ajatukseni ovat erilaisia ja ne kaikki pyrkivät vetämään minua tahtomaansa suntaan ja tekemään mitä ne haluavat. Olen ajatuksieni kontrolloitavana ja hymy kaartuu rohtuneille huulilleni. Tunnen kuinka pieni pala alahuulestani repeää ja kirvely pistelee minua. Pyyhkäisen hihallani rennosti huultani ja nousen ylös pöydästä.
"Kiitos" minä sanoin laittaessani takkia päälle. Tarjoilija tulee sanomatta mitään ottaen kahvimukin pöydältä ja vieden sen tiskille. Hän vilkaisee minua kuin jotain hullu astuessani ovesta ulos.

Ulos päästyäni suuri huokaisu pääsee sisimmästäni. Olen niin eksyksissä ja samaan aikaan niin yksin. Olen pettänyt itseäni valheilla ja sokaisemalla totuudentajuni. En ole sama ihminen kuin ennen, vaikka uskottelen itselleni ja ennen kaikkea, muille, jotain aivan muuta.
Se on valheen kiero ja poikkeava käyrä joka ei koskaan lopu, jollei osaa sitä itse huomata ja sen avulla, lopettaa.
Kävelen hitaasti lumisateessa ja mietin, miten voisin korjata kaiken sen, mitä olen joskus tehnyt. En löydä vastauksia, sillä virheet joita joskus olen tehnyt, ovat niin suuria. Niin suuria... Ja niin paljon... Katson ohitseni käveleviä ihmisiä, joiden päät ovat täynnä lahja- ja ruokaideoita jouluaatoksi. Minä en ollut vielä ostanut mitään ja miksi olisin ostanut? Kaikki ystäväni asuivat nykyään ulkomailla ja asuin yksinäni hyisessä Suomen maaperällä, joka oli nyt niin täynnä lunta, että hyvä että kenkäni eivät olleet sitä täynnä. He nauttivat saadessaan asua jossain muualla kuin kotimaassaan, johon minä olin syntynyt aivan tyytyväisenä päättäen, että en muuttaisi mihinkään muualle. Olin kyllästynyt siihen, kuinka muista maista aina vauhkottiin kaikkea hyvää, mutta että oma kotimaa oli aivan... Jotain aivan muuta...
Minä seisoin oman päätökseni takana ja olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on, vaikka elämäni sisältö tuntuu lipuneen ohi jokunen vuosi sitten. Nyt minä vain alan etsiä sitä, ennen kuin se ehtii ostamaan matkaliput Austrliaan...
Joskus elämä vaan ei ollut helppoa.