IRC-Galleria

Kysymys ei ole siitä, ettenkö osaisi rakastaa.
Kysymys on siitä, etten koskaan saa edes yrittää.


Mietitäänpä hetki, ollaan ihan hiljaa ja kuunnellaan toistemme hengitystä.
Ihan hiljaa..
Me kuullaan toisissamme kaipuu ja nähdään kuinka toinen kärsii, miksi me ei
tehdä asialle mitään?
Me annetaan kyllä anteeksi toisillemme joskus, mutta siihen asti mä haluaisin unohtaa
edes hetkeksi kuinka paljon sua rakastan <3


Älä anna mun unohtaa, älä anna mun jättää elämää taakse.
Pidä musta kiinni ja rakasta mua sellaisena kuin mä oon.
Ehkä joku päivä kun sä oot eksynyt, mä oon näyttämässä sulle tietä.
Ehkä joku päivä kun suhun taas sattuu, mä oon kuiskaamassa sulle et elämä jatkuu.
Ehkä joku päivä kun mun katkastut siivet on taas kasvaneet ja mun palasina oleva elämä
koottu kasaan mä saan levätä ja olla oma itseni.
Sun takia mä kärsin, sun takia mä kai lopulta kuolen, mut sun takia mä jaksan elää
ja olla onnellinen niistä pienistä hetkistä, jotka saan hengittää vapaasti tuntematta kuumaa
asfalttia polttamassa jalkapohjia, tuntematta lämpimän veren virtaa joka lakkaamatta tahraa
rannettani. kiitos siitä että oot luvannu olla mun kanssa ja rakastaa mua niin pitkään kunnes
molempien tie lopulta päättyy auringon laskuun..




Rakkaalle Studelleni <3



Emma