Hän nousi seisomaan.
Puiston penkki narahti,
Puiston penkki narahti,
kun hänen painonsa siirtyi jalkojen varaan.
Hän katsoi taivaalle.
Tuuli puhalsi hiljaa
Tuuli puhalsi hiljaa
ja sai hänen tummanpunaiset hiuksensa
tanssahtelemaan sen tahtiin.
Hän käänsi katseensa minuun.
Hän käänsi katseensa minuun.
Tunsin kuinka hänen tyhjä katseensa
porautui sisääni. Kyyneleet patoutuivat silmiini.
"Aijotko sinä lähteä? Aijotko jättää minut seisomaan yksin tuulta vastaan?"
Näin hänen sisimpäänsä.
Nuo sanat satuttivat häntä. Hänen sielunsa oli repiytynyt kappaleiksi,
katse oli muuttunut elottomaksi. "Aijon."
Hän kääntyi lähteäkseen.
Sillä hetkellä huomasin ajan kirineen minut kiinni,
olin myöhässä.
Levitin pikimustat siipeni ja pyrähdin taivaalle.
Kevät oli tullut, oli aika muuttaa.
