tää ahdistus painaa aika paljon sisältä päin ja kun miettii miks tunnen näin niin en osaa ees sanoa,,,mulla on vaan niin pirun tyhjä olo.Sitä tuntee ettei oikee kuullu mihinkään.Ja niitä ystäviä joille puhua ihan kunnolla on aika harvassa.onnex mulla mitä ihanin perhe...äidin kainalo ei ole korvattavissa.Mulla on niin ikävä,ihmistä jota en saanut edes koskettaa.Mut ahdistus on kauhea tunne,ei saa henkeä ja kaikki tuntuu hankalalta ruveta tekemään...on paha olo ja ei halua syödä jos haluaa oksentaa sen pois.Onneks La pääsee flipperin keikalle.Mä tiedän melkein mikä tähän kaikkeen auttais mut ei muut ota mua tosissaan.mut hei aurinko paistaa taas...niin koetetaan mekin hymyillä-kaikista raskastainta on vaan esittää se ottaa koville.