IRC-Galleria

tulipahan halu kirjottaa. vähä ku päiväkirjaa.. en mä tiedä mut aina ku oon galleriassa, mul on pakkomielle lukee toisten päiväkirjoja ihan randomisti. Noh,tänään mulle tuli vastaan tyttö joka oli tosi nuori, siis muakin nuorempi ja siltä oli kuollu veli ja se kirjotti niin kauniisti siitä. Alko vaan itekkin miettimään et mitä jos mun veli kuolis ? Multa puuttuis niin paljon.. Samoin jos multa puuttuis vanhemmat,ei mulla olis omaa kämppää tai yhtään mitään. Toisaalta,mulla ei oo ns. oikeita vanhempia. Tai on,mut missä lie he? Kyllä mä nykystä perhettäni pidän aivan oikeana ja uskon et mut on ku luotu siihen perheeseen. Mut samalla miettii että missä helvetissä ne mun omat isä ja äiti on? Onko mulla veljiä ja siskoja ja mitä niillee kuuluu, mitkä niiden nimet on ja onko ne kävelly mua vastaan? Osa must on vihanen mun biologiselle äidille et miks se anto mut pois, kärsiks se edes omantunnon tuskia siitä? Mut toinen puoli musta on kirkkaalla värillä väritetty ja niin onnellinen et tekis mieli itkee. Mä oon saanu loistavan perheen johon kuuluu maailman paras äiti,isä ja isoveli. <3

Jos joku ikinä ymmärtää tätä samaa oloo, että ihmettelee missä sun oikeet vanhemmat on niin kerro mulle. Mä haluisin jakaa tätä oloo kyllä jonkun kanssa, mutkun ei oo ketään. Ei kuka tahansa sitä tunnetta ymmärrä että sulta on hukassa kuitenkin joku täs pienessä maassa. Jos ne edes elää, jos ne edes asuu suomessa.. Päässä pyörii niin paljon kysymyksiä ! Syy miks mut hylättiin ? Onko ne vaihtaneet nimensä etten löytäis niitä ? Jos mä joskus saan äitini tai isäni käsiin, mä lupaan että sieltä tulee 16vuoden edestä kysymyksiä ja itkua ja raivoa ja ehkä samassa iloa.. Jos tuntisin mun siskoja ja veljiä, mä rakastaisin niitä omalla tavallani. Niillä ois samoja piirteitä kasvoissa ku mulla, samoja luonnevikoja ku mulla.. ne ois melkein ku minä. Pakko sanoo että adoptoituna lapsena ei oo hyvä elää, ellet oo saanut rakastavaa ja hyvää perhettä. Thanks it & please