IRC-Galleria

Luulin niitä aluks tavallisiks banaanikärpäsiks (Drosophila melanogaster) ku ne pörräs häiritsemäs mun Mahjongg-pelii. "Läps", siihen kuoli yks, "Läps, Läps" pari lisää. Säälittä ne levis käsiin, pienet mahlanystävät . Pohdin et on pakko heittää keittiössä olevat omput vekee huomenna. Tilanne rauhottus ja jatkoin datailua.
Hetken siinä sain rauhas olla kunnes taas yks siivekäs siinä pörräs, "samperi!" sanoin ja tökkäsin sormella sen vasten läppärin ruutua, se liiskaantus ja ihmettelin, "Et mitä hemmettiä? Verta?". Laitoin pöytälampun päälle ja tuijotin jälkeä, verta se oli. Siinä putsaillessani ja tutkien sormeani jolla olin pyyhkässy läjän, huomasin pöytälampun valossa pörräävän pari kaveria lisää,"Saakeli, Hyttysii!?!" Ne oli ihan pieniä, Babyhyttysiä vaan. Armotta aloin pienessä verenmaussa läpsimään kavereita matalaks. Joka kerta kun yhden tapoin, kaks ilmestys jostain härnäämään. Siinä alko jo tappotouhu menemään liikunnaks ku joka kerta määrä vain kasvoi, erikokoisia, erinäköisiä, verisii, ei verisii. Sain tapettua varmaan muutaman sadan ku kädet huusi jo punasina jotain muuta lahtausmenetelmää. Fiksuna tyttönä muistin että jossain oli OFF:ii, pinkasin sängystä ja aloin siinä keskiöyn tuntumassa kaivelemaan paikkoja. Hetken tongittua kaappeja löytyi pieni vihreä spräypullo jossa luki isoilla valkoisilla kirjailmilla: "TEHO" , se oli isän kalsareihin tungettuna(en ehtunyt ihmettelemään mitä pullo siellä teki). Palasin huoneeseen varmoin askelin, kuten ydinpommin laukasija konsanaan, ravistellen vimmalla pulloa samalla kuin eksoottista drinkkiä olisin sekoittanut. Hiljasta oli pöydällä ja sen ympärillä, suihkutin sinne-tänne ja vähän tonne hullunkiilto silmillä, suuhunkin taisi satsi imeytyä, siihen malliin köhin. Tilanne rauhottui ja jatkoin datailua.
5minuutia kului ja joku uskalsi tulla tarkistamaan kaatuneiden määrän. "Tyhmä" totesin ja lämäytin kaverin armotta pöytään, tajuamatta siinä tilanteessa kokonainen Babyhyttys-armeija kävi mun kimppuun! Siinä paniikissa suihkuttelin Off:ia minne sattui ja käsien kanssa viuhdoin melkein vehkeet pöydältä ja verhot alas. Yskäkohtaukseen tukehtuessa horjuin matalalla vaatehouneeseen ykämään.
Köhän laannuttua ja pärstäni muuttuttua asteittain sinisestä punaiseksi, tarkistin pöydälle, täysi hiljaisuus, huokaus. Hiivin kokoajan tarkkailen ympäristöä takaisin peiton alle, sammutin valon yhdellä nopealla liikkeellä ja jatkoin datailua.
Hetken ehdin jo hengähtää kun taas ilmestyi inisijä ruudun pintaan. Pohdin jo että olisiko parempi vain jo luovuttaa, antaa vaikka kaverille vähän pintaa ja tulevaisuuden.. Ja Paskat! Se hullu ampaisi kuin Kamikaze-lentäjä alta aikayksikön suoraan kohti silmääni, sormeni seuraten perässä ja tuikaten silmämunaan. "Vittu!!" , huudahdin. Se saatana oli niin ovela että tajus mulla oli myös sormissa sitä helvetin OFF:iä! Siinä kaivaessa urhean pilootin ruumista tilapäisesti poissatoiminnasta olevasta silmästä, mietin kumpi tapa kuolla olisi parempi, mutanttibabyhyttys-armeijan hyökkäyksen aiheuttama vaiko OFF:in aiheuttama myrkytys? Päätin urheasti jättää asian sikseen ja painua häntä koipien välissä olohuoneeseen soffalle nukkumaan. Harmikseni huomasin sen olevan varattu, koiralle. Aistin possua muistuttavan lemmikin murhaavan katseen. Päätin silti änkeä viereen, tästäpä tuo ei pitänyt ja teki selväksi ettei pidä joko OFF:in tuoksusta tai läheisyyden kaipuustani tönimällä raajan kerrallaan pois tilavalta sohvalta. Oli palattava omaan sänkyyn, rohkeana. Onneksi en jäänyt neuvottomaksi vaan päätin suojautua tappajaitikoilta. Puin pussilakanan päälleni kuin mekon räpylät reijistä ulos, jalkoihin laitoin sukat, käsiin vedin kumihanskat ja varmuudeksi hautasin pääni kahden tyynyn väliin, naama vasten patjaa. Luin rukouksen.


Heräsin aamuyöstä hiki vartalon kelmuna ja ranteesta lapiot tunnottomina. Silmät verhoina ja puoliunessa, nostin itseni kyynärpäillä istumaan ja aloin hampailla repimään kumia veltoista käsistäni. Kotvan painittua sain toisen käden vedettyä pois hanskasta, availin silmääni ja järkytyksekseni luulin jo olevani kuollut! Tarkastelin kättäni, momentin olin varma että olin saanut jonkun P. Ruusunen-infektion ja uinunut muutaman vuosikymmenen. Toinen kumihanska irtosi räväkämmin. Tuijottaen verettömiä, ryppyisiä käsiäni päätin varmuudeksi tarkistaa ikäni peilistä. "EI HELVETTI!!!", kiljaisin.
En tiedä kauanko olin lattialla elottomana, mutta noustessani ylös seinästä tukea ottaen kurkistin varovasti peilistä. Silmien alla roikkui massiiviset pussit kuin loppuun imetyn ex-valioluokan siitosorin pallit. "Jep.."huokaisin. Ryppyinen oli naamavärkkikin! Siinä unenpöpperössä ja OFF:in vaikutuksen hiipuessa, onnekseni selvisin paniikista ja aloin muistaa muutaman tunnin takaisia tapahtumia, naamani turvotus johtui sen päällä nukkumisesta ja rypyt olivat selvästi tyynyistä ja kuolamerestä. Hetken naurettua itselleni ja huokailessani helpotuksesta kömmin peiton alle ja nukahdin sydämen rauhalliseen rummutukseen.