Tosi levottoman yön jälkeen keräiltiin taas kamat niskaan ja painuttiin puskaan. Kohti pohjoosta epämääränen aika, erittäin vaihtelevassa maastossa ja säässä- aina välillä joku väänti suihkun auki vaikka aurinko paistoi ja aivan yhtä nopeesti se meni ohi ja väliin jossain huuti tuulikone kunnes minuutin päästä oli tyyntä.... weird. Ja hytyjä riitti.
Niijoo, ja tää päivä painuttiin Tompan kans viä kuumees.-lissää vaikeusastetta vain.
Iltasella arvottiin et jäädäänkö-jatketaanko.... jäädään. Leväytettiin teltat auki ja samantien kirkkaalta taivaalta taas vettä ku jumalan kusiputkesta! Voi elämän kevät! Päreet leikkas samantien kiinni! No läpimärät teltat pystyyn edes jotenkin ja puuvajaan sadetta pitämään.
Siinä vitutti jo niin rakkahasti että poltin tupakan.... olin koko reissun ajan kantanut 2 röökiä taskussa. Ihme kyllä ei se maistunut tai tuntunut mitenkään ihmeelliseltä... Poltin kuitenkin koska mun mielestä tilanne vaati sitä. Noin armaaseen vitutukseen pitää suhtautua tilanteen vaatimalla hartaudella.
Sade ohi- sapuskaa pönttöön ja märkään telttaan yöksi. Nukuin levottomasti enkä uneksinut. kai.