Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Ettei ne harmaana massana nää meit
Mä tunnen niskassa maailman paineen
Kuka uskaltaa olla erilainen?
Käsi ylös, huuda se ääneen!
Huuda se ääneen! Jee
Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa
Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa
Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema
Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan
Ois aina parempi tietää ku arvaa
Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan
On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta
Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta
Tähdätää siihen et saataisii kiitosta
Kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis
Seiskaluokalla muistan ku sanottiin
Et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaa ammattii
Mä oon kakstoist, ootteko tosissanne
Antakaa mun leikkii, ikäisteni lailla
Pikkutytöil meikkii, äitinsä lailla
Ja molemmilla sama vaiva
kertosäe:
Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
En osaa seistä paikoillaan
Entä jos en ookkaan sillä tiellä
Enkä kulje suuntaan
Jota multa odotetaan
Entä jos en ookkaan varma vielä
Valmis, rauhoittumaan
On helppoo olla irrallaan
Mut kyllä koulunkäynti kannatti
Hyllynpäällä pölyttyy ylioppilaslakki
Se on ollu mulle just ja vaan sitä, lakki
Ois ollu ees ylioppilastakki
Nii sil ois voinu pärjätä tääl
Nyt saa vaa lakkipäissään värjötellä, ei sovi kouraan
Ei pääse ittensä toteuttaa
Elämine täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta
Kaikki irti siit, mut mil tapaa
Villi ja vapaa, täällä ollaan vaa ihmisii
Harva uskaltaa sisintänsä totella
Juoksee karkuu, ei uskalla ottaa otetta
oravanpyöräst, pitää kuulema päästä pois
Mut välil kulkuriki haluu sadesäästä pois
Elämää ei sen enempää
Mut mul on vaan tää yks mitä menettää