IRC-Galleria

Matkailu avartaa. Doch!

Seikkailua on vaeltaa pimeässä käytävässä maan alla tietämättä minne käytävä johtaa ja onko seuravalla askelella enää maata jalkojen alla (vai vesilätäkkö). Valoa näkyi tunnelin päässä. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin olisi tarvinnut ottaa kartta sieltä mukaan, niin kuin kunnon turisti ainakin. Mutta kai sinne toistekin tulee mentyä. Oli oiva paikka piknikille. Autoton alue. Tai ainakin melkein. Nurmikkoa, kukkia, kalliota ja kivimuureja. Aukot muureissa paikoitellen pursuivat sadetta piileskeleviä ihmisiä. Kissankellot riippuivat muurin kivien välistä. Ohdakkeet näyttivät niin veikeiltä, että tuli halu haudata ne elävältä hiekkaan tai laittaa ne narusta roikkumaan, kuivumaan elävältä. Sellaiseen huvitteluun minulla ei kuitenkaan nyt ole tilaa, aikaa eikä rahaakaan. Ehkä ensi kesänä?

Matkailla kuitenkin täytyy. Vaikka sekin maksaa.

(Passikin täytyy uusia. Lupa 46 e + passikuvat 14 e)