Olen rakentanut vaaleanpunaisia unelmia, pilvilinnoja jotka minun tulee saavuttaa, ja ääni päässäni huutaa etten ole mitään ilman niitä.Tämäkin on vain vaaleanpunaista tekstiä tämän pörröpään päästä,josta osa syntyi tasan vuosi sitten suljettujen ovien takana.Tämä on leikkiä sanojen, leikkiä epätodellisuuden kanssa. Sain nähdä kaiken jatkuvan,sain kulkea polkua epätoivon kummallakin puolella. Matkalla niin moni asia kosketti. Niin monta kallista ihmistä, niin monta lupausta, niin monta irtoamista lämpimän käden ja niin monta kadonnutta muistoa joita en kykene muistamaan. Mutta ne ihmiset jotka ovat kanssani kulkeneet, ovat säilyneet sielussani syvällä, heidän lämpönsä on koskettanut minua niin monta kertaa. Vieläkin kuljen polkuani vaikeaa, ja liian monta päivää puolella väärän.
Liian monta kertaa olen langennut valheisiin. Niin vaikea on erottaa mikä on ääntä totuuden, ja mikä on oikeaa ja mikä väärää. Huuliltani pääsee kysymys, mikä tarkoitus tällä kaikella nyt on? En ole saanut vastausta, en näiden kipeiden vuosieni varrella. Mutta etsiä on pakko. Etsiminen, se niin kovin vaikeaa on, etsiminen jostain muualta kuin maasta menneiden.
-Pia maaliskuu
Uusimmat blogimerkinnät
- Äänensävystä laulu tunnetaan 12.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (3)
- ▶ toukokuu 2010 (3)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »