IRC-Galleria

Eilen päätettiin Jeanin kanssa, että mennään vetämään apetta naamariin intialaiseen ravintolaan. Se reissu oli täys fiasko ja tippa meenaa tulla linssiin vieläkin, kun edes ajattelen koko tapausta.

Mentiin siis sisälle ravintolaan. Siellä on ainoastaan 6 ihmistä meidän lisäksi, joita "tarjoilija" "palvelee, hän siis vaan viittilöi meille, että peremmälle vaan...

Istutaan sitten nurkkapöytään. Kestää noin 20 minuuttia, ennenkuin edes saamme ruokalistat eteen. Valkattiin sapuskat ja juomat viidessä minuutissa ja odotamme noin 10 minuuttia taas, että "tarjoilija"saapuu paikalle ja ottaa tilauksen. Jean tilaa ranskaksi ja intialaisukkokin siinä puhuu pitkät pätkät jotain, joka kuulostaa mun korvaani ihan ranskalta, tosin sitä se ei kuulemma ollut, Jean varmisti, ukkelin poistuttua takavasemmalle. Eli kommunikaatio ei pelannut ollenkaan ja odottelimme jännittyneinä, että mitähän helkkaria sitä tuli loppupeleissä tilattuakaan.

"Tarjoilija" saapuu juomien ja jonkun perkeleen rieskan kanssa siihen pöytään. Jean oli rohkea ja maistoi epäilyttävää läpyskää, minä tyydyin vain haistelemaan sitä. Hienhaju on se mikä lähinnä tuli mieleen. Odottelemme siis 40 minuuttia, ennenkuin saamme alkuruuat eteen. Minä tilasin jonkun kebab-jutun, koska rakastan syödä kuolleita eläimiä ja Jean jonkun kalahässäkän.

Ukkeli tulee savuavan pikkukulhon kanssa pöydän luo ja alkaa lappamaan sapuskaa molempien lautasille. Nämä eri alkuruuat olivat siis sekaisin samassa kulhossa. Haju oli hirvittävä. Mulla oli vaikea pidätellä pokkaani, kun se ukko siinä levitteli safkat sekaisin lautasille pienen pienellä lusikalla ja leijonanosa oli pitkin pöytiä ja sain aimo tukun kasviksia myös syliini.

Noh, minäpäs sitten maistoin kebab-käärylettä siinä ja se maistui hirvittävälle, meenasi saatana pukli tulla, ihan kuin olisi kakkapökälettä suuhunsa tunkenut, joten jätin syömättä noin 95 prosenttia annoksestani. Tuskin maltan odottaa pääruokaa.

"Tarjoilija" saapuu paikalle keräämään pois alkuruoka-astiat ja huomaa syömättä jääneet kebabit. Hän kysyy "is there a problem with kebab??" Eikä edes kuuntele vastaustani, vaan ryntää kebablautasen kanssa keittiöön ja kovaan ääneen tilittää jotain kokille äidinkielellään, koko ravintola kuulee....Hetken kuluttua keittiöstä ryntää "kokki", "tarjoilija" ja joku kolmas ukkeli siihen huutamaan mulle jotain ranskaksi, minä en ymmärrä saatana sanaakaan ja Jean siinä koettaa selvittää, että mä en vaan pitänyt ruuan mausta, ei ole ongelmaa. Saan osakseni vihaisia mulkaisuja ja veljessarja poistuu takaisin keittiöön mutisemaan jotain intiaksi. Huomionarvoinen seikka on vielä se, että onnistuin loukkaamaan kokkia ENNENKUIN olen saanut pääruuan eteeni, se ei ole mitenkään kivaa, kun ei tiedä mitä ruualle keittiön pimeissä loukoissa tapahtuu...

Odottelemme siis ylläripääruokaa, Jean tilaa lisää olutta minulle ja itselleen vettä, josko saisi paskan maun huuhdottua suustaan. Vesi maistui ja haisi kloriitille, Jean ei ottanut kuin yhen huikan ja sitten riitti.

Pääruoka saapuu ja lisää sitä saatanan kainaloleipää. Tilasimme kanaa ja riisiä, Jeanille ihan eri riisit ku mulle, sitä hän ei koskaan saanut...Meillä ei ollut veitsiä ja haarukoita, ukkeli vei ne pois alkuruuan yhteydessä, anastamme siis sellaiset naapuripöydästä.

Ruuan maistelua, syvä vilkaisu toisiamme silmiin, epätoivoista naurua, syvä hiljaisuus. Katseet kertoivat kaiken, ruoka oli jumalattoman pahan makuista, ei saatana toivoakaan, että sen olisi saanut syötyä, mutta muistellessani kiusallista välikohtausta jo alkuruuan jälkeen, urheasti yritin lapata skeidaa kitaani....Mutta "ei onnistu", laulaa Eino Grön. Punomme vaikka minkälaista juonta, josko saisimme vaikka ujutettua sapuskat vessanpönttöön tai mitä helvettiä me sanotaan, kun taas tulee jumalaton välikohtaus, kun ruokaa on jätetty syömättä..?!

Vedimme röökiä naamariin ja painelimme nurkkapöydästä suorilla tiskille maksamaan, jottei "tarjoilija" nähnyt lautasiamme. Turha varmaan mainitakaan, että kainaloleipä oli pöydässämme täysin koskemattomana?! Odottelemme tiskillä "tarjoilijaa" saapuvaksi. Salaa saimme vilkaistua keittiöön; on moppia, ämpäriä ja likaisia vessanpesurättejä pitkin pöytiä, likaa, paskaa, jumalaton kaaos, siellä nimenomaisessa paikassa, jossa ateriamme valmistuivat. Manasin Jeanille, että jos saan jonkun vitun salmonellan tahi jonkun perkeleen lapamadon tämän iloisen ravintolakokemuksen seurauksena, niin tuloo tuomiopäivä saatana.

Maksamme laskun. ( sen jälkeen siis, kun "tarjoilija" on etsinyt kynää ja paperia tovin siinä ja penkonut joka vitun laatikon, viimein löytäen tarvitsemansa esineet, sen jälkeen selaillen ruokalistaa, mitähän me söimmekään, sitten vähän ynnäilyä ja avot.) Tämä lysti maksoi 45 euroa. Maksoimme mukisematta, koska halusimme niin kauas kuin pippuri kasvaa ja äkkiä sittenkin. Rahat otetaan tiskillä vastaan ja ukkeli häipyy. Ei heippoja, ei mitään, se vaan kävelee pois. Vaikken mikään varsinainen asiakaspalvelun expertti olekaan, sen tiedän, että asiakkaille sanotaan "kiitos, hauskaa illanjatkoa ja tervetuloa uudestaan", tahi jotain samansuuntaista, eikä vaan naama norsunvitulla lampsita helevettihin siittä. Reissusta jäi paskan maku suuhun, kirjaimellisesti......

Astellaan ulos raflasta, revetään nauramaan ja päätetään, että NEVER again, mennään pankkiautomaatille ja painellaan ostamaan pizzaa. Kinkkua, paprikaa, herkkusieniä ja sipulia, ai saatana se maistu hyvälle.

Ainii joo, vittupäitä kun ollaan, niin terveystarkastajalle vihjastaan kyseisestä paikasta tänään :D

Ari of gonzoa lainaten: "AIKA KULLITTAA MUISTOT TAKAAPÄIN".