IRC-Galleria

Olen joskus kuullut että jos rakastamasi tai tärkeä ihminen elämässäsi huutaa tai sanoo jotain sinulle, minkä voi tulkita vihamielisiksi, voikin olla merkki siitä että tämä henkilö välittää sinusta. Esimerkkinä vaikkapa äiti, joka vastaa sinulle "olet tyhmä ja vastuuntunnoton, et ikinä selviäisi yksin", tarkoittaakin että "en halua että teet sen,koska pelkään sinun puolestasi, et ole mielestäni valmis siihen" ja niin edelleen.

Mutta, milloin tietää että rakastamasi henkilö satuttaa sinua tahallaan tietäen että se on ainoa keino saada sinut kuuntelemaan? Ja silloin kun vihdoin kuuntelet, loukkaannut koska luulet tämän vain haukkuvan sinua? Nyt minua suoraan sanoen vituttaa. Kaikki mistä on tänään puhuttu (huom! äiti on puhunut) liittyy kasvatukseen, lapsiin, rahaan, vastuuntuntoon, elämiseen.

Missä äiti on tehnyt virheen veljeni kanssa? Veljeni asuu 6 vuotta nuoremman naisen kanssa, heillä on jatkuvasti raha ongelmia mutta se ei estä heitä hankkumasta toista koiraa. Nyt näen sen itse, kuinka se akka on kieotonut veljeni hänen pikkurillinsä ympäri, Lyön vetoa, että ne elukat oli hänen ideansa, mutta en ole niin varma, että kaikki raha huolet olisivat hänen vihansa, kun ajattelee veljen tapaa elää. Tiedän vain sen kaiken paskan minkä olen kuullut toisesta huoneesta kun ovat luulleet etten kuule. Voin hyvin kuvitella että olisi mahdollista nähdä veljeni makamassa jossain ojan pohjalla makupussiin kääriytyneenä, ja pelkkä ajatus saa minut surulliseski. Hän on hyvä mies, ja aivan ihana puoli veli, mutta, se että jos kysyy "voinko tulla kahville?" ja hän vastaa "joo, tuo kahvit, sokeri ja pullat" saa jopa minut epäilemään.

Batman elokuvan jälkeen puhuttiin niistä ajoista jolloin isä matkasi Amerikkaan Torontoon kaverinsa kanssa. Äiti vetäisi siihen napakasti "et sinä perkele siellä mitään tee! Et edes osaa pitää taloa siistinä kun me ollaa poissa viikon, kiva tulla kotiin sikolättiin! Ihan tyhmiä ajatuksia, Saksastakin soitit keskellä päivää ja itkit että haluat kotiin koska siellä on niin kurjaa." Ja äsken:"kuules, se on ihan eri asia kun kaksi aikuista miestä lähtee maailmalle ku joku pieni tyttö."

Stop tykkänään!!! Isä oli 20-23 vuotiaana kun hän meni Amerikkoihin, vuotta minua vanhempi! Saksan reissu oli paska niitten ihmisten takia, EI sen ympäristön takia! Minä_en_ole_pieni_tyttö_jumalauta! Vittu olen nähnyt miten perseelleen kaikki voi mennä kun nuorena muuttaa kotoaan ilman rahaa, opiskelupaikkaa tai työtä. Sossun luukulle mun veli ja sisko on joutunut, siks mulla on jo vähän päälle 2000euroa säästössä, ja ne rahat menee siihen ekaan kämppään, ei mihinkään vitun prätkään tai auton paskaan joka silti menee hajalle ku joku vitun myyjä huijaa...
Kuten mun iso sisko sanoi mulle kerran:"Hei, on hyvä olla nuorin. Ota opikses sun iso siskojen munauksista, äläkä tee samoja virheitä.Äläkä ikinä ota mitään raha lainoja tai lopeta koulua kesken, muuten susta tulee ku sun veli."

En oiken tiedä mikä saisi oloani tai tunteeni äitiä kohtaan paranemaan. Lisää sanoja en tarvitse, koska äiti puhuu aamu seitsemästä ilta kymmeneen. En halua kuulla mitään "voi voi pusi pusi" tai "perkeleitä", en halua kuulla mitään.

Sitä minä kaipaan. Hiljaisuutta.