IRC-Galleria

Meidän kimppakämpässä valkeni torstai aamu puhelinsoittoon, jossa vanhempani kertoivat, että poliisi varoittaa televisiossa sään kääntyvän huonoksi nopeasti, että emme mitenkään pääse hakeman koiria täältä Tampereelta autolla jossa on kesärenkaat. Ensilumi tulee yöllä ja hurjasti sittenkin. Ja että perjantai aamuna, jolloin olimme suunnitelleet lähtevämme kohti vaalimaata ei ehkä ole turvallisin ajokeli. Poliisi oli suositellut, että ihmiset ajaisivat vain aivan pakollisimmat menot.

Shokkiherätys toimi minun kohdallani ja alkoi isännän kanssa kädenvääntö, että suunnitelmat pitää huiskaista uusiksi ja että Kouvolan kulmilla meitä odottaa auto, jossa on talvirenkaat ja sinne pitää lähteä nyt heti.
Isännällä oli lääkäri ja sen jälkeen lähtisimme ja olisimme vanhemmillani yötä ja voisimme perjantai aamuna lähteä siitä lähempää pirteinä ja rauhassa Vaalimaalle, varovasti ajellen, jos sää olisi hurja.

En edes kerro torstain lääkärin ajanvaraussyteemien sekoamisesta johtuneesta tunnin myöhästymisestä, ja viimeisestä suorasta bussista myöhästymisestä..
Mutta voin kertoa että kun päästiin vanhemmilleni, nukkumisesta ei tullut mitään. Saatoimme vain supista toisillemme siitä kuinka ensiyönä saatamme nukkua jo pötköjemme kanssa. Ja kuinka lauantai aamun suukko saattaa käsittääkin koko naaman ja vahingossa kulmahampaan nirhaisun :D
Kun saimme hetkeksi sovittua, että juttelu loppuu ja yrtimme nukkua, ajatukset vain kiersivät koirien ympärillä, niin että nukkumisesta ei *kuitenkaan* tullut mitään.

Nyt meidän suurperheeseemme Tampereen keskustassa kuuluu kaksi Kodittomien Koirien kautta löytynyttä koiraa. Kyseessä ovat minun ja avopuolisoni molempien ensimmäiset aikuisiän- ja meidän ensimmäiset yhteiset lemmikkit. kämppiksemme ja känen kihlattunsa kuuluvat kiinteänä osana perheeseen, vaikka Karoliinalla onkin oma asuntonsa.

Linda ja Borja (nyk. Botin)

Linda, joka tarkoittaa kaunista naispuoleisesta espanjaksi ja hänen veljensä Borja, jonka nimi ei istunut jotenkin meille, joten päätimme aika pian, että jos koira meille tulee, sen nimi vaihtuu.
Pyörittelin sitten mielessäni ideaa, että molemmat olisivat espanjankielisiä nimiä, ja Borjalle olisi helpoin oppia uusi nimi jos siinä olisi sama Bo-alku. Varausmaksun maksettuamme otin espanajan sanakirjan esiin. Luettelin sieltä sanoja ja niiden merkityksiä isännälle, joka ihastui Botiniin - itse olin pitänyt useammasta sanasta jo sitä ennen, mutta isäntä ei suostunut sanan suomennoksen kuultuaan enää muita harkitsemaankaan.
Niin meidan Borjasta tuli Botin, aarre, sotasaalis. Englanniksi aika moni ymmärtää varmasti saman latinankielisen sanan pohjalta tutun Booty-sanan, joka useimmiten yhdistetään merirosvoaarteeseen, ja näin meidän sotahistoriaa rakastavan isännän sotasaaliista, Mustaparrasta, tuli isännän oma piraattiaarre.

- - -

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö ja seuraavana aamuna oli perjantai 14.10.2010. Tuona uhkaavasti alkaneena päivänä perheeseemme liittyi Vaalimaalla kaksi Kodittomien Koirien kautta löytynyttä pörröttiä. Koiraa, joiden kohdalla myrsky oli ohi.

Koirat tulivat Vaalimaalle ja heti, kun saimme omat rakkaat käsiimme huomasimme, että ne olivat helppoja, pehmeitä ja helposti tottelevia. Tiesimme myös että seuraavan kolmen vuoden aikana se voisi muuttua mihin suuntaan tahansa ja montakin kertaa, kun meidän välinen vieraskoreus ropisisi, tutustuisimme kaikki toisiimme ja luottamus kasvaisi.

Heti Vaalimaalta lähdettyämme Botin karkasi. Turvavöiden valjaat olivat jääneet liian löysiksi ja aarteemme pääsi karkaamaan. Onneksi nämä meidän sisaruksiksi epäilemämme koirapari olivat niin erottamattomat, että auton perän kierrettyään Botin tuli iloisesti tervehtimään Lindaa, jolloin minä nappasin sen kiinni.
Helpotuksesta huokaistuamme saimme koirat pissitettyä ja tuli aika hypätä takaisin autoon, jolloin Botin ilmoitti isännälle, että nyt on vähän liian läheinen olo, täysin taakse vedetyn kuskin penkin takana, miltei kasimetrisen isännän joutuessa kumartumaan pakostakin ylitse, kiinnittääkseen turvavyön. No me otimme koirien pitkän päivän stressin huomioon ja vaihdoimme taktiikkaa. Minä kävin laittamassa turvavyön kiinni, tyttöjä paremmin sietävälle pojallemme.

Ensimmäisne illan havainnot tukivat esitietoja hyvin, mutta antoivat myös toivoa, että asiat olisivat suhteellisen helposti korjattavissa.
Botin veti melkoisesti, Linda taas käveli verkkaisen rauhallisesti hihna nätisti löysällä. Botin vähän arasteli vieraita miehiä - kuten omistajaansa, meidän isäntää ja Linda vaikutti olevan hieman etäämmältä rauhallisesti asioita tuumivasti katsova, mutta ihmeemmin mitään erityisesti pelkäämätön yksilö.

Ei Lindakaan mikään täydellinen tapaus ollut, vaikka ei ilmaissutkan surempaa henkistä epämukavuutta pitkänpäivän rasituksista huolimatta. Fyysiset rasitukset sitten taas olivat alusta asti melkoisen selvät :(
Linda oli autoon hypätessä epävarma, suorastaan kömpelö - joka ei luvannut hyvää. Kotiin saapuessa iltapissityksen koleus selkeästi veti, vain viisivuotiaan, tyttösen jäykäksi ja kömpelyys oli taas ilmiselvää. Pelkäsin nivelongelmia ja/tai näköongelmia. Näköongelmia, siksi että tytön toinen silmä punoitti aivan selvästi. Alkava silmätulehdus? Silmät eivät kuitenkaan rähmineet, eikä tyttö hangannut niitä.
Isännällä yövuoro edessä ja lauantain lääkäriajat olisivat siihen aikaan, kun isäntä tulisi töistä ja tarvitsisi todella kipeästi oman leponsa.

Meidän käydessä hakemassa autosta tavarat, kämppis ja kihlattunsa kertoivat, että koirat ulvoivat taukoamatta - no tiesivätpä naapurit uusien koirien tulleen taloon :)
Eroahdistustako ? No koulutusta se vain vaatisi. Olimme tietoisia, että useimmilla rescue-koirille sitä oli odotettavissa.
Koirat sitten nukkuivat vieressäni ensimmäisen yön, vaikka olimme päättäneet, että niille annetan rauha kotiutua omassa niille varatussa huoneessaan, mutta meihin (isännän lähdettyä töihin, minuun) turvaavat koirat olisivat luultavasti ulvoneet koko yön, milloin eivät olisi haukkuneet kaikkia perjantai-illan keskustan ääniä ulkoa.
Botin nukkui koiranunta ja nosti välillä päätään kuunnellakseen ääniä ulkoa. Hiljaisesti juttelellen sain aikaan kuitenkin sen, että selvisimme yöstä ilman yhden yhtä haukahdusta. Linda makasi pitkin pituuttaan täysin rennon näköisesti - tai täysin uupuneena - nukkuen, luottaen varmasti Botinin vartioivan.
Voiko elämä rescue-koiran kanssa olla näin helppoa ? Voiko rescue-koira(pari) olla näin helppo?
Tavallaan olimme toivoneet, että näin tiivis koirapari (niitä ei kuulema voinut edes ulkoiluttaa erikseen) tukisi toisiaan kotiutumisessa, ja eroahdistus voisi ehkä olla helpompi. Koirilla olisi kuitenkin oma pienlaumansa tukena hurjassa muutoksessa.
Toisaalta kahdessa koirassa voisi olla tuplaten ongelmia.. Ja niin minä aloitin viikonlopun huolestuneena, että pääsisimme vasta maanantaina lääkäriin.

Tämä remppa on tosi rankkaa, millään ei meinaa ehtiä tehdä kaikkea mitä pitäisi.

Ensin anoppilassa maalla toffeehauvavahtina jumissa autottomana viikon ja kaikki shoppailut piti tehdä vaan oman pään sisällä - senhän tietää mitä siitä seuraa ja tuli shoppailu-tarve-tulva.
Samalla viikolla meidän 120 neliön kämppään tuli minimuutto, jossa mm. tuli uusi ihana jättisohva ja pari tuolia ja pari kaappia.
Oikea oma viimeinen muutto rassaa, kun helsingin kämpässä on tulossa joku putkiremppa ja siellä Pitää saada asunnot tyhjiksi, rempan tieltä, joten minun pitää hakea sieltä viimeinen muuttokuormani joka täyttää verkkokellarin. Kaksivuottahan minä vasta olen tehnyt tätä muuttoa. normaali ihmisellä on yksi muutto, minulla olisuuniteltuna kolme ja sitten tehtiin vain kaksi. Sellaisia pienempiä lähetyksiä tipahdellut tässä jatkuvasti niiden jälkeen : "Tarvitsisin sieltä tälläisen nimisen laatikon *asap*!" Ja tosiaan on vieläkin yksi ihan kokonainen muutto viellä tekemättä.

Animeconia edeltävällä viikolla vihdoin kartanon remppa alkoi vakavasti. Seinät alkoivat kartanossa saada tapettia (joka tietenkin vanhan tyylin säilyttämiseksi on kangasta). Rahat riittivät kahden huoneen tapetteihin, sillä parin kankaan kanssa tuli ongelmia esille, jossain oli liian iso kuviot ja toiset taas itsessään eivät riittäneetkään, kun suunnitelmat muuttuivat. Ja taas säästellään. No jossain välissä sain sentään kartanon huonejärjetyksen päätettyä lopullisesti, se _on_ hyvä asia.

Animeconiin kävellessä rikoin tassuni ja en pystynyt viikkoon kunnolla kävelemään, joten kaikki remppa shoppailusuunnitelmat kaatui kauniisti. Yhdellä pikku shoppailulla ehdin piipahtaa ja se olikin oikein mukavaa, siitä shoppailusta saattaa syntyä vaikka mitä hauskaa tulevaisuudessa :)
tasun kunto ja lauantain kuuma sää olivatkin Animeconin ainoat huonot puolet. Animeconissa sain luotua taas suhteita jotka vievät ehkä historiallista pukuilu prosessiani eteenpäin kun sielä oli Illuson costumes:in Anne-Mari joka saattaa minulle alkaa tekemään rokokoo pukuja. myös genre wearin kanssa juttelin että josko eräs harrastaja fooruminmme tilaisi heiltä foorumi-paidat.

Jossakin välissä minuun iski uusi vimma, se nukkekoti harrastus meinaa puraista, vaikka olisi tässä vähän muutakin tehtävää. Kait se on joku "jos ei kartanoa, niin sitten pienempää" pitäisi saada nypertää, jotain että "josko pienemmästä tulisi nopeammin valmista".

Sitten iski Ropecon säätö päälle, kyyditykset elivät ja olivat epäselvääkin epäselvemmät ja koko tämä kaikkien keskeneräisten projektien paino meinasi litistää mut varsin lyttärälleen. Lopulta uhkasin että jos ei kyyteihin tule selvyys _NYT_, julistan että en lähde yhtään mihinkään, vaan itken katkerasti elämääni kerällä koko viikonlopun. Se ei auttanut.
Ystävät piristivät kierroksilla käyvää oloani ja sieltähän se pelastus niihin kyyteihinkin tuli ja lähdimme extempore pika kyydityksellä Helsinkiin jo torsaina joka on mielestäni aina kivoin tapa että coniin pääsee omasta sängystä, läheltä jo conipaikkaa. Helsingin kämpästähän kävelee Otaniemeen - etenkin talvisin ;D

Ropeconista perjantai jäi välin kun oli kaverin "thank god i'm not XX yet!"-bileet joissa tapasin taas uusia ja vanhoja ystäviä, joita tämä ihminen kerää ympärilleen melkein samana tyyliin kuin minä. Oman hovin kerääminen on tosi kiva asia, paha vaan että kaikki ne ihmiset eivät muuta sun kanssa kun sä vaihdat pääkaupunkia, kuin aurinkokuningatar - ja sitten aina ikävöi joitain ihmisiä, jotka on toisella puolella maailmaa. Cat it was really nice to meet you, hope you will come back soon !

Ropeconiin pääsin osallistumaan lauantaina ja sunnutaina ja tyypillisesti kauheasti oli kavereita, ystäviä ja tuttuja, uusiakin ihmisiä tuli tavattua ja erinäisiä kontakteja luotua :D
Aiemmin mainittu genre wearin kanssa alustus jatkui ja sain itsekkin vihdoin heidän kawaii-paitansa, josta olen haaveillut jo kait parivuotta.
Ja löysin mitä ilmeisemmin itselleni myös lohikäärmeen tekijän ! Tästä tulee tärkeä osa kartanoa.
Ainoana miinuspuolena oli miitti innostuksen totaalinen katoaminen ja lankeaminen badgeihin. monta vuotta olen vastustanut badgejä, että nuohan ovat ihan turhakkeita, mutta Tolkien seura meni tekemään minulle sitten sen !
sieltä löytyi "True hobbits never shave" joka on kuin minulle tehty. Aikoinaan vitsailimme että irkkitrollina tunnettu mököröllini on trolli ja minä hobitti ja illallarastoitamme karvojamme yhteen..
Sitten kun sieltä löytyi viellä mököröllille :
"Gandalf tykkää hobiteista" (mököröllinin tunnettiin armeijassa Gandalfina, koska hän luki kolme kertaa TASH:in läpi armeija aikanaan)
"Jos olisimme velho ja hobitti, saisinko tuosa sauvani smialiisi?" jonka jatkoksi tietysti "ding dong"-badge. Sopii tuohon meidän trolli ja hobittiteemaamme varsin mainiosti - nyt meillä on jo kaksi roolileikkiä joiden välillä vaihdella \o/

Lauantaina sain myös täydellisyyteni täydellistettyä, lova ya ;D

Sunnuntaina kävin myös kuuntelemassa pari mielenkiintoista puheohjelmaa ja sitten lähdin hyvällä mielellä kotiinpäin kunnes.. Autossa puolessa matkaa minulle kerrottiin että se keksi paketti joka mökörölliltä jäi sinne charlie-pelin huoneeseen sisälsi edelleen myös paitani ja illalla tajusimme että helsingin jääkaappiin jäi ilmeisesti myös maidot oveen >.<

No tässä konkurssissa ei pienistä auta enää narista. Ilmoitin sitten kesämökillä aikaansa viettäville Helsinginkämpän asukkaille että "teille on sitten lahja jääkaapissa" olivat kovin iloisia, eivätkä kokeneet mitään kiirettä kiiruhtaa maalta mökkielämän riemuista katsomaan lahjaansa. Minua ei mitenkään voida syyttää, jos he pilaavat itse oman lahjansa, eikö ?

Kaikkea pienempää ryppyä elämän kuteessa tulee vastaan, mutta mitäpä niille voi muuta kun käytää hyödyksi ja lakaista valmiin rypyn alle kämpän pölyt. Kun pojat eivät ole taas tehneet työvuorojaan kuukauteen pariin..
Tiskivuorot sentään menevät mitenkuten nitkutellen eteenpäin, jos vaan yksi ihminen ei toiselta ihmiseltä niitä vuoroja siirtelisi kolmanelle luvatta ja kenellekkään kertomatta.. :/

Nyt pitäisi saada enää nettipankki tunnukset takaisin päälle, kun ne jotenkin mystisesti katosivat lähettämisen ja meille tulon välillä. tai ehkäpä meillä.
Laskujen maksaminen voi olla yllättävän kivaa hommaa kun nettipankki on ollut jumissa viikonkin verran, vaikka noin niinkun tilipäivästä eteenpäin :/

Saisin maksettua laskut ja sitten pääsisin ostamaan tapetteja, lattiamateriaaleja ja ehkäpä kaakeleitakin kartanon sisustuksen edistymiseksi. Tällä hetkellä kutkuttaa tornihuone ja kylpyhuone aikasta kovasti.

Mökörölli on myös kiukutellut tavisvaatteistani, ja saanut jotkut ystävättäreni mukaan valitus virteensä ja nyt lopulta keksiin mitä teen asialle. Ratkaisu oli loppujen lopuksi aika helppo, ja nyt pitäisi vain enää käydä vähän vatteita läpi, kunhan tässä nyt taas ehtisi vaikka syysiivouksen merkeissä. Koska se taas tarkoittaa että saan uusia hauskoja vaatteita.

Shoppailu here I come ! ! !

Pika-pi