Ne on ymmällään, ei ymmärrä mun kieltä. Ei ymmärrä mun mieltä, en oikeen tajuu itekkään. Aika rientää, en millään saa vauhdist kii. Ja siksi täs omassa maailmassa ku autisti. Ja liian nopee kesä vaihtuu syksyksi, ja venaan vaa koska mun suupielet taittuu hymyksi.
Ku läheisetki vaan tekee tyhmyyksiä, tuttujen kasvojen keskellä ku ypöyksin.
Mut niin se menee tääl, tää ei oo moninpeli. Kaikki kaatuu, tuijotan vaa tunnuslukuja. Katon avaruutta vaan tarviin sen sukkulan.
Mist oikee asteroidi pikkuprinssille? Mä tahdon sinne, täytyy päästä perille!