IRC-Galleria

Olet 9% psykopaatti.

Suutelet vain silloin kun tunnelma on oikea ja sinusta tuntuu, että olet rakastumassa. Joku voi pitää Sinua vanhanaikaisena, mutta suudellessasi näet tähtiä. Yksi suudelma Sinulta saa kenet tahansa koukkuun loppuelämäksi!

Et ole mikään siveyden sipuli, mutta seksi on sinulle rakkauden osoitus, etkä syöksy siihen suinpäin, etkä koskaan ilman syviä tunteita. Sinulla ei ole kiirettä minnekään, olet huomannut että ajan kanssa asiat vain paranevat. Paljon todennäköisemmin löydät itsesi kultasepän liikkeestä ostamasta kihlasormuksia kuin jonkun tuntemattoman vuoteesta!
Kuka sopii Sinulle?

Yhdessä toisen Romanttisen suutelijan kanssa rakennat taivaan tähtisateineen. Nautitte molemmat viettelyn hienostuneesta taiteesta ja pidätte molemmat parempana katsoa kuin katua. Tämä on kuitenkin juuri sitä rakkautta ensisilmäyksellä.

Viehätyt todennäköisesti myös Kuumista suutelijoista. Tapa millä hän katsoo suoraan silmiisi ja vetää Sinut syliinsä on suorastaan yliluonnollinen...

Villejä suutelijoita Sinun sen sijaan tulee välttää, hinnalla millä hyvänsä. He haluavat suudella kaikkia, eivätkä osaa sitoutua. Unohda! Aistilliset suutelijatkaan eivät ole Sinun tyyppiäsi. he haluavat sänkyysi aivan liian nopeasti... ja pahastuvat kun Sinä et siihen suostu.

Toinen toistaan huonompi ihminen
kaipaa rakkautta kuitenkin
silloin särkynyt sielumme syntinen
löytää toisestansa enkelin

Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan
miltein kyyneleitä silmissäs näin
jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan
joku katsoi meitä ylhäältä päin

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan

Vaikka sinut syliini painaisin
voin olla kaukana jossakin
mutta palaan varmasti, rakkahin
vaivuin hetkeksi muistoihin

Minä kerran sinua jos loukkasin
tyhmyyttäni sinut melkein menetin
sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
sulta, rakkaani, viimeinkin

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme
saamme rakkautemme kestämään

Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan

Katson sun jälkeesi aina
Oot pysäkin luona kun ohi kävelen
Puristat maskottipeikkoas rintaasi vasten
Ja mua vilkaiset
Sana vain yksi ainoa ja saisin sinut nauramaan
Olit tänään niin kalpea
Jäin sun kulkuasi katsomaan

Suru tahtoo sua
Se tahtoi sinuun rakastua
Peikkonaiseen liimautua
Suruni tähden: vilkaise mua

Kello on liikaa,
On bussit haaveilijan jättäneet
Tiedän pian ohitat minut
Tietäisit kuinka mua palelee
Näen itseni tulitikkutyttön�
Katuun käpertyvän
On täällä yksin niin kylmä
Tahtoisin sinun käsittävän

Suru tahtoo sua
Se tahtoi sinuun rakastua
Peikkonaiseen liimautua
Suruni tähden: vilkaise mua

Nyt olen puhdistanut elämäni pöydän kokonaan, samoin tällä kertaa puhdistin pöydän alusen. Nytten olen saanut laitettua elämäni pöydälle jo liinan, eli uusi kattaus voi alkaa, mutta vanhoja virheitä en enää uusi. Nyt katetaan pöytä koreasti ja hyvien tapojen mukaan oikein. Viimeksi taisin kattaa arkikattauksen ja jättää murut aluksi lakaisematta pöydän alta. Vuorossa on juhla-kattaus.

Pöytääni tulee kaikkein kauneimmat aterimet sekä astiasto. Kauniit kynttilät sekä muut pöytäkoristeet. Ruokalajit pitkän kaavan mukaan, juomatkin kaikkein parasta. Enää en lähde liikkeelle huonoilla raaka-aineilla tai juomilla.

Näillä eväillä pöytäni tulisi loistaa tulevaisuudessa.

Miro kysyy: "Miksi isi itkee?"
"Isin on paha olla"
Miro: "Miksi isin on paha olla?"
"Isin elämässä on tapahtunut suuri menetys"

Miksi kaikki kaunis katoaa? Miksei kaikki käynytkään niinkuin sadussa...he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka? Elämästäni on poistunut valo, se kaikki, jonka eteen taistelin. Tein vain sen aivan väärin. Käytin keinoja, jotka vain murhasivat rakkauden. Kohtaloni on sinetöity, hyvästi jää haaveeni, unelmani.

Mussukka Rakastan sinua nyt ja aina!

MENETETTY RAKKAUS

MUISTOIHINI VAJOTEN KUVAAS KATSON HYMYILLEN,
MIELESSÄNI AJAT JOTKA KERRAN KOETTIIN.
KUINKA SUA MÄ RAKASTIN, KUINKA SINUA HALUSIN,
JA KUINKA KUITENKIN KAIKKI PÄÄTTYI KYYNELIIN

KERTO:

NYT TÄÄLLÄ YKSIN ODOTAN, ETTÄ SAAVUT KOTIIN UUDESTAAN,
ANTEEKS SULTA PYYDÄN SEN VELKAA OON KUNHAN VAIN
SAAVUT KOTIIN MUN KAINALOON.

---

SUA SILLOIN SATUTIN JOO NIIN PAHASTI LOUKKASIN,
KUN SINUT JÄTIN TÄNNE YKSIN ITKEMÄÄN.
KUN KOTIA PALASIN HÄVINNEET OLI SUN KAMASI
SILLOIN TAJUSIN KUINKA VÄÄRIN TEINKÄÄN

KERTO2

NYT TÄÄLLÄ YHÄ ODOTAN ETTÄ SAAVUT KOTIIN UUDESTAAN
ANTEEKS SULTA PYYDÄN SEN VELKAA OON KUNHAN VAIN
SAAVUT KOTIIN MUN KAINALOON

---

KAIKKI PYÖRII PAIKALLAAN MISTÄÄN EN KIINNI SAA
TUNTUU NIIN TURHALTA JATKAA HUOMISEEN
JOS OISIT MUN VIERELLÄIN KÄTTÄS PITÄISIN KÄDESSÄIN
JA KATUISIN NOITA TEKOJA JOITA TEIN.

KERTO3

VIELÄHÄN SÄ PALAAT TAKAISIN ETTÄ VOIDAAN OLLA SEKAISIN
ANTEEKS SULTA PYYDÄN VARMA SIITÄ OON KUNHAN VAIN PALAAT KOTIIN MUN KAINALOON
PALAATHAN VIELÄ KOTIIN MUN KAINALOON
VIELÄHÄN PALAAT KOTIIN TAKAISIN.


www.mikseri.net/melodramatic


Käykää ihmiset kuuntelemassa!

Päivä toisen jälkeen sitä pettyy itseensä. Odottaa asioita liikaa ja sitten kun niin kun on suunnitellut ei tapahdukkaan niin sitä pettyy. Eka on paha mieli, sitten jokin asia/ihminen alkaa piristämään ja sitten kun kaikki ei menekkään niin kun luulee/suunnittelee niin sitä pettyy ja tulee vieläkin huonompi mieli. Millon sitä oppii ettei kaikki mene niin kuin suunnittelee?

Ihmismieli tuo ikuisuuden perkele. Kuinka se taaski riepoo pientä viatonta lasta pitkin mielialan synkkiä katuja.Vetää perässään kuin perunasäkkiä, läpi kaikkien lätäköiden ja kuoppien. Pahinta tässä kaikessa on se että tämä kaikki saa voimansa, ainoasta ihmisestä, joka voisi auttaa, mutta myöskin pahentaa kaiken. Miksi hän kohtelee minua näin julmasti? Niin monesti rikkirevitty sydämeni huutaa arpiensa takaa armoa kun sitä yhä uudelleen ja uudelleen kiskotaan palasiksi, vuodatetaan synkkyyden verta. Missä on se valon pilkku joka on saapuva elämääni, onko sellaista edes tulossa ja onko sekin vai haavetta minun päässäni?
Välistä tahtoisi vaan antaa periksi kaikelle, vaipua syvimpään synkkyyden luolaan, mutta jokin saa minut jatkamaan aina eteenpäin, mutta kuinka kauan, se pelottaa. Entä sitten kun on niin rikki, ettei enää jaksa, ei ole enää ketään joka yrittäisi vetää minut sieltä ylös. Samainen ihminen joka veti minut aikoinaan ylös synkkyyden kuopan suulta painaa minua kerta kerran jälkeen syvemmälle ja syvemmälle. En jaksa enää yksin, auttakaa!

Ihmismieli, tuo kaikkeuden perkele. Kuinka se osaakaan kiusata pientä viatonta ihmislasta. Ennen sentään oli jaksoja, jolloin se heittelehti päivän tai kuukauden, joskus jopa useampien välillä, mutta nyt ollaan tultu siihen, että se saattaa heilahtaa laidasta laitaan tuntien, joskus jopa minuuttien välillä. Syö tuota ja syö tätä... pienet valkoiset pillerit, kuinka ne tuntuvatkaan juuttuvan kurkkuuni joka ikinen aamu. Mielialalääkkeet, pyh, mielenvikaisemmaksi tulee noita popsiessa, mutta kai se onkin mun elämäni tarkoitus. Lihakunnalle makkaraksi tässä kai jo joutaisi. Mutta taidan sinnekin olla hylkytavaraa. Polvet on viimeaikoina menneet huonoon kuntoon ja muutenkin kroppa alkaa tekemään tilttiä... sitten tämä mieliala, jee lujaa menee. Parasta lääkettä olisi hyvä elämä, ettei olisi huolia, mutta sellainenhan on vain satujen päätökisissä "He elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka" Polviin auttaa liikkuminen, mutta ei helskatti sitä ajatusta että yöt pitkät vaan kävelisi tai ettei ajaisi autolla pidempiä matkoja. Mutta kylläpä taas elämä hymyilee, aamun aurinko alkaa nousemaan pikkuhiljaa taivaalle, linnutkin kai laulavat? Kohta hyppään auton rattiin, ajan hakemaan Miroa, vien sen äidilleen. Huomenna aamulla klo 8 lähtö Vuokattiin Ahistuksen kaa (Ahti), ne meinaa tehdä minusta ammttilaisen. No, kai sitä jotain tietoa päähäni tarttuu.

Ja loppuun tärkein asia, mun rakkaalle!

Rakkauteni sinuun on kuin lasihelmi (mitähän tuokin tarkoitti? Tuli vaan mieleen =))