Täällä siis olen. Rakastamani Ivalo näyttää minulle kyynelehtivät kasvonsa näin syksyn tullen, ja en tiedä miten suhtautuisin. Olen valtavan mykistynyt siitä ajankäytön hitaudesta, mitä täällä harjoitetaan, enkä ole ihan varma että haluanko tulla sellaiseksi. Kyllä- mikäli puhumme asioihin paneutumisesta ja perusteellisuudesta, mutta jos se tuo tullessaan myös laiskuuden ja sen että mitään ei lopulta tapahdu, olemme kuin espanjalaiset (mañana mañana.....) - sillä erotuksella että me emme ole edes tekevinämme mitään.